Ulkoisten säteilysuojien käyttö röntgentutkimuksissa – tarpeen vai ei

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida ulkoisten säteilysuojien käytön tarpeellisuutta tämänhetkisten ohjeistusten sekä oman säteilyannosmittaustutkimuksen pohjalta. Aiheesta on käyty laajaa keskustelua, ja työelämässä aihe herättää edelleen erimielisyyttä ammatinharjoittajien välillä. Opinnäytetyön tutkimusaineistoksi on haettu kansainvälisiä alkuperäistutkimuksia sosiaali- ja terveysalan tietokannoista. Tutkitut ohjeistukset ja suositukset ovat kansainvälisten organisaatioiden virallisia nykypäiväisiä julkaisuja. Teoriaosuuden tukemiseksi suoritimme Metropolian Ammattikorkeakoulun osastoröntgenlaitteella ja vauvaikäistä potilasta vastaavalla fantomilla säteilyannosmittauksen, jossa selvitimme sädesuojapeiton tehoa kuvakentän reunan ulkopuolella. Mittauksen menetelmä on dokumentoitu ja sitä voi hyödyntää sekä kehittää jatkotutkimuksissa. Tieteellinen ymmärrys ja röntgenlaitteiden tekninen kehitys on lisääntynyt viime vuosien aikana, mutta tämänpäiväiset kansainväliset ohjeistukset ja suositukset säteilysuojien käytöstä ovat edelleen epätarkkoja tai toisistaan poikkeavia. Kuvakentän reunan ulkopuolelle aiheutuvat säteilyannokset ovat pieniä ja sädesuojan käytön vaikutusta potilassuojauksen optimoinnissa tulee verrata muihin sädeannoksen optimointiin vaikuttaviin muuttujiin.

Työstä käy ilmi, että 0–1-vuotiaiden potilaiden röntgentutkimuksissa käytetyn sädesuojan tarve ei ole perusteltu ajankohtaisilla tutkimuksilla. Tämänhetkiset ohjeistukset jättävät tämän spesifisen potilasryhmän ulkoisen sädesuojan käytön tarpeellisuuden terveydenhuoltolaitosten sekä ammatinharjoittajien päätettäväksi. Tärkeintä on ymmärtää potilaan saaman säteilyannoksen määrään vaikuttavat tekijät ja kerätä lisää dataa ulkoisen säteilysuojan konkreettisesta hyödystä.