Rahapeliongelmien kartoitus ja tukitoimet vankiloissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vankien mahdollisten rahapeliongelmien kartoittamista ja tunnistamista vankiloissa sekä vankiloiden rahapeliongelmaisille tarjoamia tukitoimia. Lisäksi työssä pyrittiin selvittämään miten peliongelmaisten vankien tukemista tulisi jatkossa kehittää. Tietoperustassa avattiin rahapeliongelman määritelmää ja tuotiin esille rahapeliongelman yleisyyttä väestötasolla sekä vankipopulaatioissa. Lisäksi esiteltiin käytössä olevia metodeja rahapeliongelman kartoittamiseen sekä hoitoon ja kuntoutukseen. Tietoperustassa käsiteltiin myös rahapeliongelman ja rikollisuuden välistä yhteyttä.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen vankiloiden erityisohjaajia sekä rikosseuraamusesimiehiä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö. Menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluita toteutettiin 11, ja haastateltavia oli yhteensä seitsemästä eri vankilasta. Haastateltavina oli 6 rikosseuraamusesimiestä ja 5 erityisohjaajaa.

Tuloksista kävi ilmi, että vankien mahdollisten rahapeliongelmien kartoitus vankiloissa ei ole kovinkaan systemaattista. Ongelman tunnistaminen ja havaitseminen on melko sattumanvaraista, mikäli siitä ei ole tehty merkintää vangin rangaistusajan suunnitelmaan ennen tuomion aloittamista. Vankiloiden tarjoamat tukitoimet näyttäytyivät tulosten valossa melko sekavalta kokonaisuudelta. Tärkeimpänä kehityskohteena aiheeseen liittyen nousi esiin henkilökunnan lisäkoulutuksen tarve. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rahapeliongelmien tunnistamisen tasoa vankiloissa tulisi parantaa, jotta ongelmasta kärsivät osattaisiin paremmin ohjata heitä tukevien palveluiden piiriin. Tämä lisäisi peliongelmaisten vankien desistanssia (rikollisuudesta irtautumista) ja vähentäisi uusintarikollisuuden todennäköisyyttä.