Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden kokemuksia etäkuntoutuksen vaikutuksesta hyvinvointiin Covid-19 pandemian aikana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Vantaan valmennustalojen kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat kokivat Covid-19 pandemian aikaisen etätoiminnan vaikuttaneen hyvinvointiinsa. Lisäksi haluttiin kuulla kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden kehittämisehdotuksia etätoimintaa koskien. Tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa asiakaskokemuksista etäkuntoutuksen ajalta. Tietoa haluttiin, koska etätoimintaan siirtyminen oli tapahtunut ennalta suunnittelematta Covid-19 pandemian suljettua lähitoimintana järjestetyn kuntouttavan työtoiminnan. Tilanne oli uusi sekä asiakkaille että työntekijöille. Saadun tiedon avulla etätoimintaa on mahdollista kehittää tulevaisuudessa vastaamaan asiakkaiden tarpeita.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan pitkäaikaistyöttömyyttä sekä hallituksen työkykyohjelmaa ja pohjoismaista työvoimapalvelumallia. Lisäksi määritellään hyvinvoinnin käsitettä ja etäkuntoutusta sekä tutkitaan poikkeusolojen vaikutusta työttömyyteen ja hyvinvointiin.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Teemat nousivat teoriaosuudesta ja rakentuivat hyvinvoinnin ympärille. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä seitsemää Vantaan valmennustalojen kuntouttavan työtoiminnan asiakasta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaan oikeus perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, eli tässä tapauksessa kuntouttavaan työtoimintaan myös poikkeusoloissa ylläpiti heidän hyvinvointiaan. Etätoiminnan aikana tapahtui fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin heikkenemistä, mutta etätoiminta oli heikkenemistä lievittävä tekijä. Merkittävimmin pandemian aikainen etätoiminta vaikutti sosiaaliseen hyvinvointiin, sillä lähitoiminnassa tapahtuvien sosiaalisten suhteiden puuttuminen koettiin suurimmaksi hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Opinnäytetyön perusteella Covid-19 pandemian aikana toteutettu etätoiminta ei edistänyt kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden ammatillisen osaamisen kehittymistä mutta ylläpiti heidän henkilökohtaisia voimavarojaan.

The purpose of the thesis was to find out how the clients of the rehabilitative work activities of Vantaa’s coaching houses felt remote activities during the Covid-19 pandemic had affected their wellbeing. In addition, clients’ suggestions for developing remote activities were heard. The aim was to provide the Vantaa’s coaching houses with information on customer experiences during the period of remote rehabilitation. The information was wanted because the transition to remote activities had taken place without prior planning after the Covid-19 pandemic closed the rehabilitative work activities organised as local activity. With the information received it will be possible to develop remote activity in the future to meet customers' needs.

The situation was new for both customers and employees. With the information received it is possible to develop remote activities to meet the needs of customers. The theoretical framework of the thesis examines long-term unemployment as well as the Government's work ability programme and the Nordic labour market service model. In addition, the concept of wellbeing and remote rehabilitation will be defined and the impact of exceptional circumstances on unemployment and wellbeing will be examined.

The thesis was carried out as a qualitative study through a semi-structured theme interview. The themes emerged from the theory section and were based around wellbeing. The data was collected by interviewing a total of seven clients of rehabilitative work activities at Vantaa’s coaching houses. The material was structured using theory-controlled content analysis. As a result of the thesis, it was found that the client's right to basic social and health care services, in this case rehabilitative work, maintained their wellbeing in exceptional circumstances. During remote activities there was a deterioration in physical, mental, and social wellbeing, but remote activity was a factor in alleviating the deterioration. Remote activity during the pandemic had the most significant impact on social wellbeing as the lack of social relationships in remote activities was seen as the biggest factor undermining wellbeing. Based on the thesis, remote activities carried out during the Covid- 19 pandemic did not contribute to the development of the professional competence of clients in rehabilitative work activities but maintained their personal resources.