Mikä yhteistyö? : Tampereen Hervannan päiväkotityöntekijöiden kokemuksia tuen tarpeesta lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtävässä yhteistyössä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Tampereen Hervannan päiväkotien hoitohenkilökunnan kokemuksia tuen tarpeesta ja siitä, millaista tukea he toivoisivat saavansa lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtävässä yhteistyössä. Lisäksi opinnäytetyössä haluttiin tuoda esille päiväkotien henkilökunnan käsityksiä siitä, mitä lastensuojelu on. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat lastensuojelu, päivähoito ja niiden välinen yhteistyö sekä organisaatiokulttuuri.

Opinnäytetyön tutkimusosion aineisto kerättiin puolistrukturoidulla monivalintakyselyllä, joka oli suunnattu Hervannan päiväkotien henkilökunnalle. Kysely sisälsi myös avoimia vastausvaihtoehtoja. Kyselyyn vastasi 56 työntekijää yhdeksästä päiväkodista. Aineisto analysoitiin sekä kvantitatiivisilla, tilastollisilla, menetelmillä että kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla.

Työntekijät kokivat saaneensa tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtyyn yhteistyöhön oman työyhteisön piirissä käydyistä keskusteluista, ammatillisesta koulutuksesta ja erilaisista työuran aikana käydyistä koulutuksista sekä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa tehdystä yhteistyöstä. Osa vastaajista kaipasi lisää tukea muun muassa lastensuojeluun liittyvien koulutusten muodossa. Lisäksi kaivattiin tietoa omaan työhön liittyvästä vastuusta ja tiiviimpää yhteistyötä sosiaalityön kanssa lasten asioihin liittyen.

Ne Hervannan päiväkotien työntekijät, jotka eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehdyssä yhteistyössä, kaipasivat etenkin vahvistusta sosiaalityöltä siitä, että heidän esille tuomansa huoli lapsesta on sosiaalityössä kuultu. Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että lastensuojelu merkitsee työntekijöille pääasiassa yhteistyötä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa, huolen puheeksiottamista työyhteisössä ja perheen arjen seuraamista sekä tukemista.

Dialogisuus on tärkeä tuen muoto lastensuojelun sosiaalityön ja päiväkotien välisessä yhteistyössä. Vuorovaikutusta eri organisaatioiden välillä tulisikin kehittää, jotta edistettäisiin lastensuojeluun liittyvän huolen puheeksi ottamista mahdollisimman pian huolen herättyä.

The objective was to investigate the kindergarten employees’ experiences on sufficient support and the form of support they wish to receive in the co-operation between kindergartens and child protection social work. Futhermore the connotations the employees give to child protection was studied.

Fifty-six employees from nine Hervanta kindergartens answered a semi-structured ques-tionnaire. The data was analyzed with quantitative methods and qualitative content analysis.

The results showed that team conversations, professional education and various supplemental educations during working career provided the respondents with sufficient support in the co-operation between kindergartens and child protection social work. Some employees would need additional support in the form of supplemental education in the field of child protection. In addition, there is a need for additional information on responsibility areas in the respondent’s professions. Furthermore a more intense interaction with child protection social work regarding child customers was regarded necessary.

It can be concluded from the results that Hervanta kindergarten employees, who felt they had not received sufficient support in the co-operation, hoped they would have received a response from the social worker that the day care employee’s concern about a child had been acknowledged. In addition the results indicated that for the respondents child protection means co-operation with other professionals in social care, taking up one’s worries in the work community and observing and supporting families in every-day-life.

The study points out the significance of dialogue in the experienced need of support in the co-operation between child protection social work and kindergartens. Inter-organizational interaction should thus be further improved to promote taking up one’s worries concerning child protection already at an early stage.