KOOMA, Tanssiteos henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta

Abstract

KOOMA on Anniina Rinteen taiteellisena opinnäytetyönä työstetty tanssiteos, joka esitettiin Sotkulla perjantaina 28.2.2014. Teoksessaan Rinne käsittelee syvän tajuttomuuden tilaa, miten potilas kokee sen ja millä tavoin tajuttomuuden eri syvyysasteet vaikuttavat häneen. Työ tutkii ihmiskehon luonnollista liikkeettä ja sen vastakohtaa luonnotonta, epäinhimillistä liikettä, jotka mahdollistettiin puvustuksen sekä liikkeen tilasuunnan avulla.

Aihe pohjautuu Rinteen omaan henkilökohtaiseen kokemukseen vuodelta 1992. Tämä omakohtainen kokemus toimii työn tärkeänä ja vahvana inspiraation lähteenä. Aihevalinnallaan Rinne haluaa osoittaa kiitostaan ja kunnioitustaan omalle menneisyydelleen.

Koreografi on kiinnostunut integroimaan eri taiteenlajeja yhteen. Työ sisältää tanssitaiteen lisäksi itse sävellettyä musiikkia, kuvataidetta sekä runoutta. Myös visuaalinen puvustus toimii omana taiteenlajinaan.

Raportissaan Rinne avaa teoksen lähtökohtia, joita hän on työstänyt pohjatyönä koreografian rakentamista varten. Raportissa tulee ilmi, että työprosessi on kestänyt koko tanssinopettaja koulutuksen ajan ihan ensimmäisestä luku-kaudesta lähtien. Rinne kertoo tekstissään, miten hän lähti työprosessia työstämään, millaisiin asioihin hän aluksi kiinnitti huomiota sekä mitkä tekijät tanssiteoksen kannalta syntyivät ensin.

Seuraavaksi Rinne kertoo koreografian työstämisvaiheita ja sen työmenetelmiä esitykseen asti. Miten koreografinen osuus aloitettiin? Miten liikemateriaalin rakentuminen eteni sekä millaisten työvaiheiden jälkeen päästiin loppuun? Raportti sisältää myös teoksen visuaalisten elementtien (puvustuksen, kuvataiteen, musiikin sekä runojen) työstövaiheet. Näissä kohdissa Rinne avaa ajatuksiaan, kuinka kukin elementti yhdistyi aiheeseen työstövaiheessa sekä miten niillä tuettiin teoksen luonnetta. Raportissa tulee ilmi myös, että osa näistä elementeistä on tehty yh-teistyönä taustahenkilöiden kanssa.

Lopuksi hän pohtii työprosessissa oppimiaan asioita, mitä hän tekisi toisin seuraavana kertana työskennellessään koreografina sekä mitä ajatuksia prosessi hänessä herätti. Miten hän koki tanssijoiden kanssa työskentelyn sekä miltä hänestä tuntui tuoda taiteen keinoin esille oma henkilökohtainen kokemus?

"Coma" is the artistic thesis worked dance work by Anniina Rinne, which has perfomed in Sotku on Friday 28.2.2014. Rinne handles in her work the space of deep unconsciousness, how a patient feels that and how the different deep levels of unconsciousness influence her/him. The work inspects the natural movement in the human body and its contrary unnatural, nonhuman movement, which has makes possible by clothes and space directions of movement.

The theme is based on Rinne’s own individual experience from the year 1992. That individual experience acts as an important and strong source of inspiration in the work. Rinne wants with this theme to show her gratitude and respect for her own past.

The choreographer is interested in integrating different artistic types together. The work includes, together with dance art, self-composed music and poetry. The visual clothes act as own artistic type, too.

In the report Rinne will open points of departure of the work, which she has worked for building of choreography as working base. In the report, it is revealed that working process has continued through the whole education of dance teacher since the very first term. Rinne tells in her text how she started to work, to what kind of things she paid attention to in the beginning of the working process and what factors were born first for the dance opus.

Secondly, Rinne tells about the different working periods of choreography and its methods till the performance. How was the part of choreography started? How did the building of movement material advance and what kind of working phases take to the end? The report also contains information related to visual elements: clothes, music and poems. In this part Rinne will open her ideas on how every visual element joined with working and how they supported the character of the opus. Part of these elements was made by collaborating with background persons.

In the end she reflects on what kind of things she learnt during the process, what she would do differently to be working as a choreographer the next time and what kind of ideas have waken up in her mind? How did she feel to work with dancers and how did she feel about bringing up individual experience in the art?