Kaliumlannoitustason nostaminen matalan reservikaliumin mailla ja sen vaikutukset nurmirehun kivennäiskoostumukseen: lypsykarjan ruokinnan näkökulma
Hietala, Linda (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060615532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060615532
Tiivistelmä
Maan reservikalium kuvaa nurmen kaliumin saantia paremmin kuin maan viljavuuskalium, joten nurmien kaliumlannoituksen perusteena tulisi siirtyä käyttämään maan reservikaliumpitoisuuksia. Matalan reservikaliumin mailla kaliumlannoituksen satovaste on merkittävä. Liiallinen kaliumlannoitus heikentää kuitenkin nurmirehun ruokinnallista laatua. Kaliumlannoitus muun muassa nostaa rehun kaliumpitoisuutta, ja liika kalium ruokinnassa altistaa lehmiä esimerkiksi poikimahalvauksille.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisätietoa kaliumlannoituksen vaikutuksista nurmen satotasoon sekä nurmirehun kivennäiskoostumukseen matalan reservikaliumin mailla. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi selvittää, mitä kaliumlannoituksen aiheuttamat muutokset nurmirehun kivennäiskoostumuksessa tarkoittavat lypsykarjan ruokinnan kannalta. Lisäksi selvitystyön avulla haluttiin aktivoida viljelijöitä määrittämään nurmilohkojensa reservikaliumpitoisuuksia sekä käyttämään maan reservikaliumpitoisuuksia nurmien kaliumlannoituksen perusteena.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kaliumilla turvemaat tuottamaan -hanke, jonka toteuttivat Oulun Ammattikorkeakoulu yhdessä Helsingin Yliopiston kanssa. Opinnäytetyön tutkimuksen aineisto koostui hankkeessa kasvukaudella 2020 toteutetusta kaliumlannoitustestauksesta. Opinnäytetyössä käsitellään lannoitustestauksen toteuttamista ja tuloksia kahdessa reservikaliumin osalta köyhäksi todetussa kohteessa, joista toinen oli paksuturpeinen lohko ja toinen kivennäismaalohko.
Opinnäytetyön tulokset tukivat pääosin aiempien tutkimuksien tuloksia sadon ja kivennäispitoisuuksien muutosten suhteen, mutta testaukseen liittyvien haasteiden vuoksi saatuja keskiarvotuloksia tulee tarkastella korkeintaan suuntaa antavina. Kivennäismaakokeessa nurmen keskimääräinen satotaso nousi hieman kaliumlannoituksen lisääntyessä. Lisäkaliumlannoitus heikensi keskimääräistä nurmirehun ruokinnallista laatua hieman, sillä se muun muassa nosti nurmen kaliumpitoisuutta sekä ekvivalenttisuhdetta. Erot kivennäispitoisuuksissa olivat kuitenkin erittäin pieniä.
Matalan reservikaliumin mailla on suositeltavaa lannoittaa nurmia maan reservikaliumpitoisuuksiin perustuen, mutta ottaen huomioon satotavoite ja lohkon kokonaisviljavuus. Vaikka kaliumlannoitus muun muassa nostaa nurmen kaliumpitoisuutta, on aiempien tutkimusten mukaan kaliumlannoitustason nostaminen matalan reservikaliumin mailla myös ruokinnan kannalta turvallista. Kivennäismaakokeen tulosten perusteella korostuu kuitenkin tarve seurata rehun lohko- ja niittokohtaisia kaliumpitoisuuksia aktiivisesti. Tulosten perusteella matalan reservikaliumin mailla ensimmäisen vuoden nurmien kaliumlannoitussuositus ei välttämättä ole riittävä, joten aihetta tulisi tutkia lisää.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisätietoa kaliumlannoituksen vaikutuksista nurmen satotasoon sekä nurmirehun kivennäiskoostumukseen matalan reservikaliumin mailla. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi selvittää, mitä kaliumlannoituksen aiheuttamat muutokset nurmirehun kivennäiskoostumuksessa tarkoittavat lypsykarjan ruokinnan kannalta. Lisäksi selvitystyön avulla haluttiin aktivoida viljelijöitä määrittämään nurmilohkojensa reservikaliumpitoisuuksia sekä käyttämään maan reservikaliumpitoisuuksia nurmien kaliumlannoituksen perusteena.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kaliumilla turvemaat tuottamaan -hanke, jonka toteuttivat Oulun Ammattikorkeakoulu yhdessä Helsingin Yliopiston kanssa. Opinnäytetyön tutkimuksen aineisto koostui hankkeessa kasvukaudella 2020 toteutetusta kaliumlannoitustestauksesta. Opinnäytetyössä käsitellään lannoitustestauksen toteuttamista ja tuloksia kahdessa reservikaliumin osalta köyhäksi todetussa kohteessa, joista toinen oli paksuturpeinen lohko ja toinen kivennäismaalohko.
Opinnäytetyön tulokset tukivat pääosin aiempien tutkimuksien tuloksia sadon ja kivennäispitoisuuksien muutosten suhteen, mutta testaukseen liittyvien haasteiden vuoksi saatuja keskiarvotuloksia tulee tarkastella korkeintaan suuntaa antavina. Kivennäismaakokeessa nurmen keskimääräinen satotaso nousi hieman kaliumlannoituksen lisääntyessä. Lisäkaliumlannoitus heikensi keskimääräistä nurmirehun ruokinnallista laatua hieman, sillä se muun muassa nosti nurmen kaliumpitoisuutta sekä ekvivalenttisuhdetta. Erot kivennäispitoisuuksissa olivat kuitenkin erittäin pieniä.
Matalan reservikaliumin mailla on suositeltavaa lannoittaa nurmia maan reservikaliumpitoisuuksiin perustuen, mutta ottaen huomioon satotavoite ja lohkon kokonaisviljavuus. Vaikka kaliumlannoitus muun muassa nostaa nurmen kaliumpitoisuutta, on aiempien tutkimusten mukaan kaliumlannoitustason nostaminen matalan reservikaliumin mailla myös ruokinnan kannalta turvallista. Kivennäismaakokeen tulosten perusteella korostuu kuitenkin tarve seurata rehun lohko- ja niittokohtaisia kaliumpitoisuuksia aktiivisesti. Tulosten perusteella matalan reservikaliumin mailla ensimmäisen vuoden nurmien kaliumlannoitussuositus ei välttämättä ole riittävä, joten aihetta tulisi tutkia lisää.