Opetuksen plan B kauneudenhoitoalalle

Abstract

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää koronapandemian aikaisen etäopetuksen ilmiöitä hius- ja kauneudenhoitoalan kontekstissa. Suomessa valtioneuvosto määräsi oppilaitosten etäopetukseen siirtymisestä vuorokauden varoitusajalla pandemian levitessä. Strategiat tai varautumissuunnitelmat poikkeustilanteisiin puuttuivat laajalti (Mäkelä ym. 2020). Bergdahl ja Nouri (2020) tulivat samaan johtopäätökseen tutkiessaan etäopetusta Ruotsissa. Kehittämistyön aihe määrittyi näiden varautumissuunnitelmien puutteiden myötä. Kehittämistyön tavoitteena oli parantaa toimeksiantajaorganisaation opetushenkilöstön valmiuksia toteuttaa etäopetusta digitaalisesti sellaisissa poikkeustilanteissa, joissa luokkahuoneopetus ei ole mahdollista. Toimeksiantajana kehittämistyölle oli ammatillista koulutusta tarjoava Vamia Vaasasta.

Kehittämistyön viitekehyksessä tarkasteltiin osaamisen hankkimiseen kytkeytyviä keskeisiä teorioita, kuten esimerkiksi sosiokonstruktivismia. Tietoperustassa määriteltiin myös tutkintoon johtavan kauneudenhoitoalan koulutuksen konteksti. Tutkimusmenetelmänä kehittämistyössä käytettiin teemahaastatteluita. Haastatteluihin valittiin etäopetuksen kokeneita kauneudenhoitoalan opettajia sekä verrokkiryhmäksi hiusalan sekä sosiaali- ja terveysalan opettajia. Tutkimusaineisto redusoitiin ja teemoiteltiin. Työn tuloksista ilmeni merkittävimmiksi puutteiksi varautumisen näkökulmasta opettajien vaihtelevat perusdigivalmiudet, etäopetukseen tarjolla olleen tuen puutteet, sekä organisaatiotasoisten etäopetusohjeiden puuttuminen. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset tehtiin teemahaastatteluista ja tietoperustasta löydettyjen ongelmakohtien kehittämiseksi ja yhdessä nämä tuotokset muodostivat toimeksiantajaorganisaatiolle varautumissuunnitelman. Kehittämistyössä toteutetut tuotokset sisälsivät digiperustaitojen perehdyttämisohjelman, koonnin digituen eri väylistä kohdeorganisaatiossa, visuaalisen tiivistetyn pikaoppaan etäopetuksesta yleisesti sekä kauneudenhoitoalan etäopetukseen varautumisohjeen.

Työn tärkeimpiä johtopäätöksiä oli henkilöstön digivalmiuksien kartoittaminen ja kehittäminen systemaattisesti. Opetushenkilöstöllä kasvatusroolissa tulisi olla valmiudet tukea opiskelijoitaan näiden taitojen kehittämisessä esimerkiksi verkko-opetuksen muodossa. Etäopetustilanteessa kädentaidolliset ammatillisen koulutuksen alat olivat vaikeuksissa, koska kädentaitojen opettaminen verkossa oli vielä erittäin haastavaa. Vaihtoehtoiset tavat opetella kädentaitoja, kuten työpaikalla tapahtuva oppiminen tai oppilaitoksen tiloissa pienryhmissä harjoittelu, olisivat merkittävä tuki etäopetustilanteessa. Onkin ilmeistä, että työelämäyhteistyötä kauneudenhoitoalalla tulee kehittää entisestään. Mikroyritysten resurssihaasteet opiskelijan ohjauksessa täytyy huomioida tarkemmin ja siihen tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, jotta yhteistyö työelämän kanssa kauneudenhoitoalalla toteutuisi optimaalisesti. Tämän kehittämistyön tulokset ovat sellaisenaan hyödynnettävissä alasta riippumatta ammatillisen koulutuksen kehittämiseen kansallisella tasolla sekä sovellettuna hyödynnettävissä myös perusopetuksessa. Jatkokehityshaasteeksi tästä kehittämistyöstä nousee myös henkilöstön kokemuksien purkukeskusteluiden käyttöönotto oppilaitoksissa. Massiivinen määrä kokemusta, osaamista ja tietoa saavutettiin etäopetuksen aikana ja tämä hiljainen tieto kannattaisi hyödyntää poikkeustilanteisiin varautumisessa.

The objective of this development work was to study the various aspects of distance learning during the Covid-19 pandemic in the context of hair and beauty care education and training. When the pandemic worsened in Finland, the Government gave a 24-hour notice to educational institutions to commence distance learning. Strategies or emergency plans for such exceptional situations were practically non-existent (Mäkelä ym. 2020). Bergdahl and Nouri (2020) came to a similar conclusion in their study on distance learning in Sweden. The inspiration for this thesis stemmed from these very shortcomings in being prepared for something unexpected and unusual. The objective was to improve the digital know-how of the teaching staff at the organization commissioning this study so that they would be better equipped for exceptional situations requiring distance learning instead of contact instruction. The thesis was commissioned by Vamia that offers vocational education and training in Vaasa.

The theoretical framework of this thesis focused on the main theories surrounding the acquisition of competence, such as social constructivism. Furthermore, the theoretical framework defined the context of beauty care education and training providing degree programmes. Thematic interviews were used as a research method. The interviewees were beauty care teachers who had experienced distance learning; their control group consisted of hair care teachers and social and health care teachers. The research material was reduced and organized thematically.

The main shortcomings found in preparing for unforeseen situations were the teachers' varying basic digital skills, a lack of support directed to distance learning and unavailable guidelines for distance learning from the umbrella organizations. This study provided solutions based on the problems and shortcomings identified in the thematic interviews and theoretical framework; together these suggestions provided the commissioning organization Vamia with a contingency plan. This emergency kit for distance learning provided an introduction to basic digital skills, a compact list of digital support available in the commissioning organization, a visual nutshell guide to distance learning and a distance learning contingency plan for beauty care education and training. One of the most important conclusions of the thesis was the need to systematically map and improve digital skills among the teaching staff. Therefore, teachers should be equipped to support students in their digital journey through online learning, for example. With distance learning in place, the vocational education and training based on the learning by doing approach faced a problematic situation when trying to teach practical skills online. Alternative means for learning these skills, such as learning at work or in small groups at school, would offer great support in distance learning situations. It is evident that cooperation with working life must be developed more in beauty care education and training. Challenges that micro businesses have with their inadequate resources allocated to trainees must be taken into account more carefully; this requires innovative solutions in order to optimize cooperation between beauty care education and training and working life. The findings of this thesis can be applied to practice in any field of vocational education and training to further develop it in Finland; they may even be partly applied to basic education too. Another future challenge for development is how educational institutions could utilize the feedback and experiences obtained from teacher interviews. A great deal of experience, competence and knowledge was acquired during the time of distance learning, and this tacit knowledge should be used in preparing for the next unforeseen circumstances.