Itsetuhoisen nuoren kohtaaminen päivystyksessä

Abstract

Päivystyksessä itsetuhoisia nuoria kohdataan lähes päivittäin. Noin kolmasosa 15–24 vuotiaista Suomessa kuolee itsemurhaan, jonka takia itsetuhoinen käytös on syytä ottaa aina vakavasti. Päivystyksen sairaanhoitajalla on merkittävä rooli itsemurhien ehkäisemisessä, sillä hän kohtaa nuoren ensimmäisenä tämän saavuttua sairaalaan. Itsemurhaa yrittänyt nuori on suuressa itsemurhavaarassa, sillä aiempi yritys lisää itsemurhariskiä.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kerätä ajantasaista tutkittua tietoa siitä, millaisia kokemuksia itsetuhoisilla nuorilla ja hoitohenkilökunnalla on toistensa kohtaamisesta päivystyksessä, sekä miten itsetuhoisen nuoren kohtaamista voitaisiin parantaa. Tavoitteena on selvittää, kuinka itsetuhoinen nuori tulisi kohdata päivystyksessä. Aihe on hyvin ajankohtainen ja kaipaa kipeästi lisähuomiota yhteiskunnallisella tasolla. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen keväällä 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan joka viides itsemurhan tehneistä on (2016–2018) käynyt terveydenhuollon vastaanotolla kuolinpäivänään ja hieman alle puolet viimeisen elinviikkonsa aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää terveydenhuollon opiskelijat ja ammattilaiset.

Tutkimuksista kävi ilmi, että sairaanhoitajilla ei aina ole riittävää osaamista kohdata itsemurhaa yrittänyttä nuorta päivystyksessä. Nuorten omat kokemukset päivystys käynneistä olivat usein huonoja. Hoitajat puolestaan kokivat itsetuhoisen nuoren hoitamisen haastavana. Päivystyksen sairaanhoitajien kouluttaminen itsetuhoisen nuoren kohtaamiseen voisi lisätä sairaanhoitajien luottamusta omiin taitoihinsa ja varmuutta nuoren kohtaamiseen.

Tuloksien mukaan hoitohenkilökunta kaipaisi lisäkoulutusta itsetuhoisen nuoren kohtaamiseen, sekä enemmän yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Nuoret taas toivoisivat hoitajilta empaattisuutta, läsnä-oloa, ymmärtävää ja ystävällistä kohtelua, sekä aikaa kohtaamiselle. Hoitajan ja nuoren kohtaamisella saattaa olla vaikutusta nuoren itsemurhariskiin tulevaisuudessa, jonka takia hoitajien osaamisella ja asenteilla on suuri merkitys. Lisätutkimuksia tarvitaan siitä, minkälaisia toiveita ja pelkoja itsetuhoisilla nuorilla ja hoitohenkilökunnalla on toistensa kohtaamisesta päivystyksessä ja miten itsetuhoisen nuoren kohtaamista päivystyksessä voitaisiin parantaa.