Vuorovaikutusorientaatio ja motivaatio fysioterapiaohjauksessa : Tapaustutkimus

Abstract

Vuorovaikutustaidot ovat olennainen osa onnistunutta terveysneuvontaa. Fysioterapeutti terveysdenhuollon ammatti-laisena on vastuussa omalta osaltaan siitä, miten hän onnistuu vuorovaikutustaidoissaan. Ohjaustilanteissa asiakasta tukevan ja arvostavan ilmapiirin luominen on edellytys onnistuneelle ohjaukselle. Ohjaustaitojen merkitys korostuu nykyisin terveydenhuollossa. Ohjauksella pyritään aina asiakkaan terveyttä edistävään muutokseen, jonka tavoittee-na voi olla fysioterapiassa esimerkiksi liikunnan lisääminen diabetesriskin alentamiseksi tai muutoksen ohjaaminen työergonomisissa asioissa. Ohjaajan rooli on muuttunut tiedon jakajasta oppimisen mahdollistajaksi.

Tämä opinnäytetyö oli tapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli kuvata erityistyölasimittaukseen liittyvässä fysiotera-piaohjaustilanteessa ilmenevää vuorovaikutusta. Vuorovaikutusorientaatiota arvioitiin vuorovaikutuksen sisällönana-lyysillä, jolla arvioitiin sitä, oliko vuorovaikutus ohjaustilanteessa asiantuntijakeskeistä, asiakaskeskeistä vai dialogis-ta. Kriteereinä olivat kysymysten laatu ja puheen määrä. Lisäksi keskustelusta arvioitiin motivaatiota sen perusteella, missä transateoreettisen muutosvaihemallin vaiheessa asiakkaan arvioitiin olevan käydyn keskustelun perusteella.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa ja tietoisuutta fysioterapian ohjaustilanteiden vuorovaikutuksen laa-dusta. Tavoitteena oli herättää keskustelua sekä fysioterapeuttien peruskoulutuksen että täydennyskoulutusten sisäl-löstä, sekä koulutusten myötä ohjaustilanteiden laadun parantumisesta. Vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä myös fysioterapian vaikuttavuuden parantamisessa. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten käsitystä siitä, että fysioterapiaohjaukselle on tyypillis-tä asiantuntijakeskeinen vuorovaikutusorientaatio. Fysioterapeuttien vuorovaikutusta on tutkittu vähän ja tämän tutkimuksen johtopäätökset vahvistavat käsitystä, että lisätutkimusta asiasta tarvitaan.

Interactional skills are an essential part of succesful health care advicement. As a health care professional a phy-siotherapist is responsible for his/her own part for maintaining interactional skills. In an advisory situation, creating a supportive and respectful atmosphere is a requirement for success. The importance of advisory skills is emphasized in modern health care. The goal of guidance is to foster changes beneficial to the health of the customer. For example increasing exercise to combat the risk of diabetes or ergonomic changes in working conditions. The role of the advisor has changed from distributing information to enabling learning. The current thesis is a case study, which portrays the physiotherapeutic interaction in measuring patients for special glasses. Interactional orientation is measured with a content analysis, that measures if interaction is expert-focused, client-focused or dialogical. The criteria for this are the quality of the questions and the amount of speech. In addition, the motivation of the speakers was assessed on the grounds of which trans-theoretical phase of change the client was seen to be in at the moment of the discussion. The aim of this thesis is to increase knowledge and awareness on the impact of interaction skills in physiotherapic sessions, hopefully starting out discussions about the content of both basic and complementary physiotherapeutic training, and about increasing the amount of interaction training in education. The quality of interaction is also mea-ningful in increasing the effectiveness of physiotherapy. The findings of the present study corraborate the earlier concept, that expert-focused orientation is typical for phy-siotherapeutic guidance. However, physiotherapeutic interaction has not been researched much, and the results of the present study confirm that more research on this matter is needed.