Tuhkan lisäaineistaminen
Alho, Pauliina (2014)
Alho, Pauliina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311607
Tiivistelmä
Tämän Metsä Groupille tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia yhtiön Metsä Board Oyj:n Kyron kartonkitehtaalla sijaitsevan Hämeenkyrön Voima Oy:n biovoimalaitoksella syntyvän tuhkan lisäaineistamista siten, että sitä voitaisiin käyttää hyödyksi metsälannoitteena sen sijaan, että syntynyt tuhka päätyisi jätteeksi kaatopaikalle. Parasta tuhkaa syntyy puuperäisten tuotteiden poltosta, jolloin tuhkaan jää enemmän ravinteita. Koska biovoimalaitoksella nykyisin syntyvä tuhka on ravinnepitoisuudeltaan niukkaa siellä poltettavan materiaalin vuoksi, kuten kartonkitehtaalla syntyvän lietteen ja puuperäisten ainesten poltosta, täytyy tuhkaan lisätä ravinteita sen tuotteistamistarkoitusta varten.
Tuhkan määrän on ennustettu kasvavan Suomessa entisestään, koska uusi EU:n asetus vaatii uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämistä. Puun sekä muun senkaltaisen materiaalin polton lopputuotteena syntyy tuhkaa. Uusi jäteverolaki (2011) velvoittaa maksamaan veroa myös kaatopaikalle sijoitettavasta tuhkasta, joten sen hyötykäyttöä halutaan tehostaa entisestään.
Tutkimus suoritettiin 16 viikon ajanjaksolla siten, että tuhka lisäaineistettiin kolmella eri lisäaineella: A, B ja C (kts. luku 3.1). Kaikista kolmesta ainesosasta sekä tuhkasta oli myös kolmet rinnakkaiset näytteet vertailun vuoksi. Kaikkia kolmea sekoitetta sekä pelkkää tuhkaa kasteltiin keskimääräisen sademäärän mukaan, ja koeastioista otettiin näytteet neljänä eri ajankohtana.
Aineiden sekoittaminen tuhkaan onnistui, minkä perusteella voidaan päätellä, että lisäaineistaminen on mahdollista riippuen seosten säilytysajasta ja -paikasta. Jos säilytysjakso on useita vuosia, voivat ravinteet mahdollisesti huuhtoutua pois ja lopullinen seos ei olisi enää lannoitevalmisteasetuksen (2011) mukainen tuote. Tutkimustulokset antoivat lupaavia viitteitä siitä, että käsittelyillä A ja C voitaisiin lisäaineistaa tuhkaa ilman, että ravinteet huuhtoutuisivat merkittävissä määrin pois tuhkasta. Käsittelyn A materiaalikustannukset olisivat noin 12 euroa tonnia kohden ja käsittelyn C kustannukset noin 138 euroa tonnia kohden, molemmat ilman sekoitus- ja rahtikuluja. Kun kaatopaikkakustannukset puolestaan ovat 50 euroa tonnia kohden, voi lisäaineistaminen käsittelyllä A olla varteenotettava vaihtoehto.
Tuhkan määrän on ennustettu kasvavan Suomessa entisestään, koska uusi EU:n asetus vaatii uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämistä. Puun sekä muun senkaltaisen materiaalin polton lopputuotteena syntyy tuhkaa. Uusi jäteverolaki (2011) velvoittaa maksamaan veroa myös kaatopaikalle sijoitettavasta tuhkasta, joten sen hyötykäyttöä halutaan tehostaa entisestään.
Tutkimus suoritettiin 16 viikon ajanjaksolla siten, että tuhka lisäaineistettiin kolmella eri lisäaineella: A, B ja C (kts. luku 3.1). Kaikista kolmesta ainesosasta sekä tuhkasta oli myös kolmet rinnakkaiset näytteet vertailun vuoksi. Kaikkia kolmea sekoitetta sekä pelkkää tuhkaa kasteltiin keskimääräisen sademäärän mukaan, ja koeastioista otettiin näytteet neljänä eri ajankohtana.
Aineiden sekoittaminen tuhkaan onnistui, minkä perusteella voidaan päätellä, että lisäaineistaminen on mahdollista riippuen seosten säilytysajasta ja -paikasta. Jos säilytysjakso on useita vuosia, voivat ravinteet mahdollisesti huuhtoutua pois ja lopullinen seos ei olisi enää lannoitevalmisteasetuksen (2011) mukainen tuote. Tutkimustulokset antoivat lupaavia viitteitä siitä, että käsittelyillä A ja C voitaisiin lisäaineistaa tuhkaa ilman, että ravinteet huuhtoutuisivat merkittävissä määrin pois tuhkasta. Käsittelyn A materiaalikustannukset olisivat noin 12 euroa tonnia kohden ja käsittelyn C kustannukset noin 138 euroa tonnia kohden, molemmat ilman sekoitus- ja rahtikuluja. Kun kaatopaikkakustannukset puolestaan ovat 50 euroa tonnia kohden, voi lisäaineistaminen käsittelyllä A olla varteenotettava vaihtoehto.