Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia poliisiorganisaatiossa
Rantahuhta, Aki (2022)
Rantahuhta, Aki
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112223479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112223479
Tiivistelmä
Poliisin tehtävänä on suojata yhteiskuntamme oikeusjärjestelmää sekä yleistä turvallisuutta ja järestystä. Poliisin tulee ennalta estää, paljastaa, selvittää ja saattaa syyteharkintaan tapahtuvia tai tapahtuneita rikoksia. Tätä työtä tehdessään poliisin tulee noudattaa ehdotonta puolueettomuutta ja asiallisuutta riippumatta tapahtuneesta rikoksesta tai henkilön etnisestä taustasta, uskonnosta, poliittisesta vakaumuksesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Poliisin omat näkemykset tai mielipiteet eivät missään muodossa vaikuttaa hälytystehtävien tai tutkittavien asioiden hoitamiseen.
Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia kokemuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla, poliisin virassa olevilla poliiseilla on siitä, miten poliisi kohtelee asiakkaita tehtävillä sekä miten poliisit kohtelevat vähemmistöön kuuluvia virkatovereita. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin suorittamalla puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Työssä selvitettiin vähemmistöön kuuluvien poliisien kokemuksia siitä, miten seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen on vaikuttanut työssäjaksamiseen, miten työyhteisö on kohdellut vähemmistöön kuuluvia henkilöitä sekä onko kuuluminen vähemmistöön vaikuttanut toimenkuvaan tai uralla etenemiseen.
Tutkimustulosten mukaan suomalainen poliisi on pääsääntöisesti asiallinen kohdatessaan vähemmistöön kuuluvia asiakkaita tai virkatovereita. Kuitenkin on havaittavissa myös epäasiallista kielenkäyttöä hälytystehtävien jälkeen, kun asiakas ei ole enää partion kanssa tekemisissä. Virkatovereita kohtaan ei ollut havaittavissa työpaikkakiusaamista, eristämistä työyhteisön ulkopuolelle, väkivaltaa tai virkatoverin jättämistä hätään hälytystehtävillä. Kuuluminen vähemmistöön ei myöskään ollut vaikuttanut toimenkuvaan, mutta varmuutta vaikutuksesta uralla etenemiseen ei tässä tutkimuksessa saatu.
Poliisiorganisaatiossa on selkeästi tarvetta koulutukselle, jolla voidaan vähentää ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Epäasialliseen kielenkäyttöön ja käytökseen tulee myös puuttua matalalla kynnyksellä. Pesu- ja pukutilojen osoittaminen sukupuolivähemmistöille tulisi ottaa huomioon paremmin. Lisäksi tulisi harkita erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien rikostutkijoiden kouluttamista tehtäväänsä, jolloin kyseisten asiakkaiden kohtaaminen olisi varmasti helpompaa ja poliisilla olisi paremmat edellytykset luoda toimivia yhteistyökanavia vähemmistöjen suuntaan.
Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia kokemuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla, poliisin virassa olevilla poliiseilla on siitä, miten poliisi kohtelee asiakkaita tehtävillä sekä miten poliisit kohtelevat vähemmistöön kuuluvia virkatovereita. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin suorittamalla puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Työssä selvitettiin vähemmistöön kuuluvien poliisien kokemuksia siitä, miten seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen on vaikuttanut työssäjaksamiseen, miten työyhteisö on kohdellut vähemmistöön kuuluvia henkilöitä sekä onko kuuluminen vähemmistöön vaikuttanut toimenkuvaan tai uralla etenemiseen.
Tutkimustulosten mukaan suomalainen poliisi on pääsääntöisesti asiallinen kohdatessaan vähemmistöön kuuluvia asiakkaita tai virkatovereita. Kuitenkin on havaittavissa myös epäasiallista kielenkäyttöä hälytystehtävien jälkeen, kun asiakas ei ole enää partion kanssa tekemisissä. Virkatovereita kohtaan ei ollut havaittavissa työpaikkakiusaamista, eristämistä työyhteisön ulkopuolelle, väkivaltaa tai virkatoverin jättämistä hätään hälytystehtävillä. Kuuluminen vähemmistöön ei myöskään ollut vaikuttanut toimenkuvaan, mutta varmuutta vaikutuksesta uralla etenemiseen ei tässä tutkimuksessa saatu.
Poliisiorganisaatiossa on selkeästi tarvetta koulutukselle, jolla voidaan vähentää ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Epäasialliseen kielenkäyttöön ja käytökseen tulee myös puuttua matalalla kynnyksellä. Pesu- ja pukutilojen osoittaminen sukupuolivähemmistöille tulisi ottaa huomioon paremmin. Lisäksi tulisi harkita erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien rikostutkijoiden kouluttamista tehtäväänsä, jolloin kyseisten asiakkaiden kohtaaminen olisi varmasti helpompaa ja poliisilla olisi paremmat edellytykset luoda toimivia yhteistyökanavia vähemmistöjen suuntaan.