KOSKOO JA KOLOTTAA JOKA PAEKKAAN : Kyselytutkimus sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille heidän osaamisestaan arvioida ja hoitaa dementoituneen potilaan kipua

Abstract

Aikaisempien tutkimusten ja käytännön työstä saatujen kokemusten perusteella dementoituneen vanhuspotilaan kivun arvioinnissa ja hoitamisessa on puutteita. Kivun tunnistaminen ei ole helppoa, jos ihminen ei kykene kertomaan itse kivustaan kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Dementoituneen vanhuksen kivun arvioinnissa ei käytetä riittävästi kipumittareita ja tämän vuoksi kipu on hoidettu puutteellisesti. Dementoituneen vanhuksen kivun hoidossa käytetään ensisijaisesti lääkehoitoa, mutta se ei saa olla ainoa hoitokeino kivun helpottumiseksi. Ei-lääkkeellisten hoitotyön menetelmien avulla tuetaan kivun lääkehoitoa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaamista arvioida ja hoitaa dementoituneen potilaan kipua kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, johon liittyi lääketieto-osuus ja kolme avointa kysymystä. Analysointi toteutettiin SPSS–tilasto -ohjelman ja sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen perusjoukko oli 51 ja otos 38.

Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien tiedot yleisesti kivusta on hyviä ja dementoituneen vanhuksen omaa arviota kivusta pidetään merkityksellisenä. Kivunhoidossa käytettävistä lääkkeistä tulehduskipulääkkeet tunnetaan hyvin, opioidien tunnistamisessa on vaihtelua ja muita kivunhoidossa käytettäviä lääkkeitä tunnistettiin melko hyvin. Kipumittareiden käyttö on vähäistä, vaikka niiden koettiin helpottavan kivun arviointia. Yhteiset linjat puuttuvat kivun arvioinnista. Kivun arviointia vaikeuttavat vastaajien mukaan kommunikaatio-ongelmat, ilmeiden ja eleiden tunnistaminen kivun ilmaisuksi sekä vanhuksen aggressiivinen käytös Hoitamisessa on vaikeaa lääkitykseen liittyvät asiat; kuinka saadaan potilas ottamaan lääkkeet, millainen annos on riittävä ja onko annetusta lääkkeestä ollut riittävästi apua. Ei-lääkkeellisiä hoitomuotoja käytetään runsaasti.

Tuloksia voidaan hyödyntää kivun arvioinnin ja hoidon yhteisten linjojen kehittämiseksi kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla.

Abstract According to previous studies and experiences gathered in working with patients with dementia, estimating and nursing pain is not effective. Pain assessment is difficult when the patient is not able to voice his or her agony due to diminished cognitive abilities. The pain estimation tools are not used often enough when assessing patients with dementia and that is why their pain is treated inadequately. Medical treatment seems to be the most common treatment of pain with patients with dementia, even though it must not be the only treatment. Non-medical nursing supports the medical pain relief.

The aim of this paper is to study how the nurses and the public health nurses working in home nursing, casualty and emergency as well as in several wards under Sisä-Savo joint municipality board for health can assess and nurse the dementia patients in pain. The data for the study was collected with a structured questionnaire including medical knowledge question and three open questions. The data was analysed with SPSS-statistics programme and by means of a comparison method. The basic group of the study was 51 persons and the sample 38 persons.

The data shows that nurses and the public health nurses have good general knowledge of pain treatment. In addition, they see the dementia patients´ own assessment of pain very important. When considering medication used in pain relief nurses know of pain and inflammation medicine very well. Their knowledge of opioids is varying. And then again, they have fairly good knowledge of other pain medicines. The nurses seldom use pain estimation tools even though they see them useful. There seem to be no general course of conduct in pain assessment.

The nurses feel that the communication is the most difficult part of pain assessment. Recognising patients´ facial expressions and different gestures, as well as aggressive behaviour as pain is considered very hard. On the other hand, the nurses find various aspects medication very challenging, how to get the patient take the medicine, what is an adequate dose? The methods of non-medical nursing are commonly used, as well.

This study gives valuable information for developing general course of conduct of pain assessment in home nursing, casualty and emergency as well as in the wards.