Suomalaisen elokuvan perinteisten ja uusien jakelualustojen erot sekä niiden vaikutus toisiinsa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus on tutkia perinteisiä ja uusia jakelualustoja, joita suomalaiset elokuvat hyödyntävät levityksessä. Kuinka teknologian kehitys on vaikuttanut elokuva-alaan, ja toimivatko perinteiset julkaisumuodot uusien rinnalla vai poistuvatko tulevaisuudessa mahdollisesti jotkut jakelualustat? Opinnäytetyössä käsitellään lyhyesti elokuvan historiaa ja tuotantovaiheet sekä keskitytään elokuva-alan digitalisoitumiseen ja jakelualustoihin. Elokuvan markkinoinnissa ja levityksessä otetaan huomioon myös elokuvan rahoitus. Opinnäytetyön rajaus on tehty siten, että käsitellään suomalaista pitkää fiktiivistä elokuvaa. Käsittelyyn ei tarkemmin oteta suomalaisia sarjoja tai lyhytelokuvia.

Kiinnostus aiheesta nousi keskustelusta lehtori Annakaisa Sukuran kanssa, sillä etenkin koronan aiheuttaman pandemian aikana teatterit olivat kiinni, ja kuitenkaan joitain ensi-iltoja ei siirretty, vaan ne järjestettiin hyödyntäen suoratoistoalustoja eikä perinteisiä elokuvateattereja. Myös kuluttajakäytöksessä on ollut viimeisten vuosien aikana selkeästi muutosta digitalisaation kasvun myötä.

Suoratoistopalvelut ovat avanneet uusia mahdollisuuksia rahoituksen hankintaan, sekä elokuvien jakeluun. Kuitenkin kun tarkastellaan erilaisia jakelualustoja, voidaan huomata, että niiden profiilit eroavat toisistaan yllättävänkin paljon. Suoratoistopalveluiden lisääntyminen ei siis välttämättä ole varsinaisesti syrjäyttämässä perinteisiä jakelualustoja, mutta ne ovat tuoneet muutosta toimintaympäristöön.