Mustikan puoliviljely boreaalisessa metsässä

Abstract

Luonnontuotteiden, kuten marjojen ja sienien keruu ja käyttö on tärkeä osa metsien monikäyttöä. Niiden kysyntä markkinoilla on lisääntynyt viime vuosina Suomessa ja maailmalla. Marjojen ja sienten puoliviljelyllä metsänomistajat voivat mahdollisesti tuottaa metsissään parempaa satoa ja saada mahdollisia lisätuloja.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, voidaanko mustikkaa puoliviljellä boreaalisessa metsässä. Tutkimuksessa on tutkittu mustikan kykyä palautua mustikkakasvuston eri käsittelyiden vaikutuksesta. Tavoitteena on ollut selvittää, voidaanko eri käsittelyiden avulla parantaa mustikan marjasadon tuotantoa. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä vastaavaa ei ole tutkittu aikaisemmin Suomessa.

Tutkimuksen kenttätyöt on toteutettu perustamalla koealoja mustikkavaltaiseen metsikköön. Koealat on käsitelty eri käsittelyratkaisumenetelmillä, jotka ovat leikkaus 15 % -käsittely, leikkaus 100 % -käsittely, raita- ja polttokäsittely. Koealoilta on kerätty tutkimusmateriaalia neljän kasvukauden aikana mustikkakasvuston peittävyydestä, tiheydestä sekä mustikan kukista, raakileista ja kypsistä marjoista. Tutkimusmateriaali on käsitelty tilastoanalyysiohjelman avulla. Tuloksien analysoinnissa on huomioitu luonnonolosuhteet.

Tulosten perusteella eri käsittelyratkaisuista raitakoealat palautuivat parhaiten niin suvuttomasti kuin suvullisestikin käsittelyjen vaikutuksesta. Raitakoealoilla mustikkakasvusto otti valta-asemansa muulta kasvillisuudelta takaisin kahden vuoden jälkeen käsittelyistä. Mahdollisesti raitakäsitellyt koealat loivat pölyttäjille enemmän tilaa pölytykseen, mikä vaikutti mustikan pölyyntymiseen ja marjasatoon. Raitakoealojen marjamäärät ovat määrällisesti merkittäviä sen vuoksi, että niissä on vähemmän biomassaa kuin kontrollialoissa, tuottaen silti paremmin marjoja. Leikkaus 15 % -koealoilla mustikkakasvuston palautuminen on ollut hyvää, mutta ei yltänyt raitakoealojen tasolle. Polttokoealoilla ja leikkaus 100 % -koealoilla mustikkakasvuston palautuminen on ollut hitaampaa, ja tutkimus niiden osalta vaatii enemmän aikaa.

Puoliviljelyä mustikan marjasadon parantamiseksi voidaan hyödyntää raitamenetelmää käyttäen. Tämä edellyttää metsänomistajan omaa työpanosta ja yhdistämistä raitakäsittelytoimenpiteet esimerkiksi taimikonraivauksen yhteyteen. Näin kustannukset pysyvät alhaisena.

Natural products like berries and mushrooms are an important part of the multiple use of forests. In Finland and around the world their demand on the market has increased in recent years. It is possible that the forest owners can produce a better yields in their forests and get possible additional income by semi-cultivating berries and mushrooms. The aim of this research has been to find out if bilberries can be semi-cultivated in the boreal forest. In the study, the bilberry ability to recover from the effect of different treatments of the bilberry vegetation has been researched. The aim has been to find out if different treatments can improve the production of the bilberry yield. This study is unique in Finland.

The research field work has been carried out by establishing experimental plots in a bilberry dominated forest. The test areas have been treated with different treatment solution methods, which are cut 15 % treatment, cut 100 % treatment, stripe and burn treatment. Research material has been collected from the test plots during four growing seasons on the coverage and density of the bilberry vegetation, as well as bilberry flowers, raw and ripe berries. The research material has been processed using a statistical analysis program.

Based on the results, the stripe-treated plots from different treatment solutions recovered the best, both sexual reproduction and asexual reproduction to the effects of the treatments. In the striped areas, bilberry vegetation regained it is dominance position over other vegetation after two years of treatment. It is possible that the stripe-treated test plots created more space for pollinators to pollinate, which affected bilberry pollination and berry yield. The number of berries in the stripe-treated experimental plots is quantitatively significant due to the fact that they have less biomass than the control plots, while still producing better berries. Pruning in the 15 % experimental plots, the recovery of the bilberry vegetation has been good, but did not reach the level of the strip-treated experimental plots. In the burning and cutting 100 % experimental plots, the recovery of the bilberry vegetation has been slower, and research on them requires more time.

Semi-cultivation can be used to improve bilberry berry yield using the stripe method. This requires the forest owners own contribution and the combination of stripe-treatment measures with, for example, tending of seedling stand. This keeps costs down.