Hoitajien ja potilaiden kokemukset pakkokeinojen käytöstä psykiatrisessa sairaanhoidossa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien ja potilaiden kokemuksia pakkokeinojen käytöstä psykiatrisessa sairaanhoidossa. Opinnäytetyön tehtävänä oli vastata tutkimuskysymyksiin, jotka ovat ”miten psykiatrisessa sairaanhoidossa hoitajat kokevat pakkokeinojen toteuttamisen” ja ”miten potilaat kokevat pakkokeinojen käytön psykiatrisessa sairaanhoidossa”. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa ja ymmärrystä terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille siitä, mitä potilas kokee, kun häneen kohdistetaan pakkokeinoja ja millaisia tuntemuksia pakkokeinojen toteuttaminen herättää hoitajissa.

Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietoa opinnäytetyöhön haettiin Cinahl, Pubmed ja Medic tietokannoista sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui 11 alkuperäistutkimusta, joista yhdeksän oli kansainvälisiä. Alkuperäistutkimukset analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysimenetelmää.

Hoitajien tunnekokemukset pakkokeinoihin liittyen olivat lähtökohtaisesti negatiivisia, kuten turhautumisen, syyllisyyden ja häpeän tunteita. Hoitajat kokivat pakkokeinojen olevan tarpeellisia mutta kokivat eettisesti haastavaksi punnita niiden käyttöä suhteessa hyvään hoitoon ja potilaan itsemääräämisoikeuteen nähden. Potilaiden tunnekokemuksissa korostuivat etenkin pelko ja voimattomuus. Potilaat kokivat henkilökunnan käytöksen välinpitämättömänä eikä henkilökunta huomioinut heidän perustarpeitaan. He kokivat tulleensa rangaistuiksi ja pitivät pakkokeinojen käyttöä haitallisena. Osa potilaista kuitenkin koki, että pakkokeinojen käytöllä oli myös positiivisia puolia. Esimerkiksi eristämisen koettiin tuovan turvaa ja tarjoavan omaa tilaa.

Tuloksista voidaan päätellä, että hoitajien kokemukset pakkokeinojen käytöstä olivat pääosin negatiivisia. He näkivät pakkokeinojen käytön tarpeellisena mutta kokivat vaikeaksi tasapainotella pakkokeinojen käytön, itsemääräämisoikeuden ja hyvän hoidon välillä. Potilaiden kokemukset pakkokeinojen käytöstä olivat pääasiassa negatiivisia mutta potilaista pakkokeinojen käytössä oli positiivisiakin puolia. Hoitajien ja potilaiden kokemuksien tarkastelua voidaan hyödyntää esimerkiksi pakkokeinoihin liittyvien kokemuksien parantamisessa.

The purpose of this study was to describe the experiences of nurses and patients related to the use of coercive measures in psychiatric nursing. The thesis questions were "how do nurses in psychiatric care experience the implementation of coercive measures" and "how do patients experience the use of coercive measures in psychiatric care".

The study was conducted as a narrative literature review. The data were collected from Cinahl, Pubmed and Medic databases. For the final data, a total of 11 original researches were selected. The original studies were analyzed by means of inductive content analysis method.

Nurses’ experiences with the use of coercive measures were mostly negative, but they also felt that the use of coercive measures is necessary and can calm the patient. The nurses described in the results that they experience a moral dilemma, because it is ethically challenging to weigh threats, violence and safety against self-determination and good care while using coercive measures. Among the emotional experiences of the patients, fear and powerlessness were especially highlighted. Patients experienced that coercive measures were harmful. However, for example, seclusion was seen to bring patients safety and provide own space.

Nurses saw the use of coercive measures as necessary but found it difficult to balance the use of coercive measures to the right of self-determination and good care. Patients' experiences with the use of coercive measures were mainly negative but patients also found positive aspects of the use of coercive measures.