Mielenterveys- ja päihdepotilaiden arviointi ja ohjaus perusterveydenhuollon sairaanhoitajien kokemana

Abstract

Mielenterveyden ja päihteiden käytön haasteet ovat yleistyneen, mutta palveluiden saatavuus ei kuitenkaan ole parantunut. Perusterveydenhuollolla on keskeinen osa mielenterveys- ja päihdehäiriöiden tunnistamisessa sekä hoidossa. Näitä palveluita tulee kehittää hoidon saatavuuden parantamiseksi.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla perusterveydenhuollon vastaanoton sairaanhoitajien kokemuksia mielenterveys- ja päihdepotilaiden kohtaamisesta vastaanotolla. Tavoitteena oli selkiyttää mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidon porrastusta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin yksilöteemahaastattelulla, joihin osallistui kahdeksan sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Sairaanhoitajat kokivat mielenterveys- ja päihdetyön kuormittavaksi työksi ja oman osaamisen vajavaiseksi. Jatkohoidon arvioinnissa koettiin epävarmuutta ja hoitoketjut koettiin toimimattomiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta sairaanhoitajien tukemisen, lisäkoulutuksen tarjoamisen ja moniammatillisen yhteistyön kehittämisen olevan keskiössä hoidon laadun parantamiseksi sekä sujuvoittamiseksi. Nämä seikat parantaisivat myös sairaanhoitajien varmuutta omasta osaamisesta ja vähentäisi työn kuormitusta.

Mental health issues and problems with substance abuse have been growing problem, but access to treatment has not improved. These issues are generally treated in primary care.

The purpose was to describe the experiences of primary care nurses in the assessment of mental health and substance abuse patient. The aim was to clarify the gradation of care for mental health and substance abuse patients. The study was qualitative in nature and the data were collected through theme interviews. The data were analysed using content analysis.

The results showed that the nurses experienced lack of competence in the care of mental health and substance abuse patients and work was described as burdensome. Uncertainty was felt in the assessment of follow-up care and care chain were perceived as dysfunctional.

In conclusion by supporting nurses, providing additional training and developing multi-professional cooperation is at the center of improving the quality of care and improving care chains.