Kuntien yhteistyö ja koulutuskuntayhtymät

Abstract

Kunnallisesta itsehallinnosta on säädetty Suomen perustuslaissa. Perustuslailla suojataan kunnallishallinnon perustehtäviä.

Kunnilla on tänä päivänä laaja tehtäväkenttä. Kunnilla on tällä hetkellä 535 tehtävää, joista suurin osa liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä kuntien toimintaympäristö ja toimintamahdollisuudet kapenevat ja kuntien on löydettävä uusia tapoja hoitaa näiden tehtävien järjestäminen. Samalla kuntiin kohdistuu myös paine vähentää lakisääteisten tehtävien määrää.

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta astui voimaan vuonna 2007. Lailla luotiin pohjaa kuntarakenneuudistukselle. Lain lähtökohtana oli kuntien palvelujen järjestämispohjan vahvistaminen muodostamalla yhteistoiminta-alueita. Näiden alueiden tehtävänä on huolehtia laajemman väestöpohjan palvelujen järjestämisestä. Kuntien yhteistyöllä on pitkät perinteet jo 1800-luvulta lähtien. Kuntien yhteistyö on laajentunut sotien jälkeen, jolloin luotiin pakollisia kuntainliittoja. Kuntainliitot ovat sittemmin muuttuneet kuntayhtymiksi, mutta yhteistoimintavelvoitteet ovat edelleen olemassa. Kuntien yleisin tapa hoitaa palvelujen järjestämisvastuu on toimia kuntayhtymässä.

Ammatillisen perusopetuksen järjestäminen kuntien yhteistyössä on yksi suurimmista kuntien yhteistyömuodoista. Tässä opinnäytetyössä on selvitetty kuntien tekemää yhteistyötä ja yhteistyönmuotoja. Samalla on tutkittu ammatillista koulutusta tarjoavien koulutuskuntayhtymien toimintaa. Tutkittavana alueena on Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien alueella toimivat koulutuskuntayhtymät ja yksi osakeyhtiö. Koulutuksen järjestäjiin kohdistuu lähivuosina monia valtiovallan säästötoimenpiteitä. Koulutusyksikköjen laajentaminen ja määrän vähentäminen aiheuttavat uusia muutoksia, joilla haetaan resurssien käytön tehostamista ja säästöjä.

Municipal autonomy is provided for in the Finnish constitution. The constitution protects the basic functions of municipal governance.

Municipalities today have a wide selection of tasks. Currently municipalities have 535 tasks, most of which have to do with social and health care services. As the population ages and the dependency ratio deteriorates, the operational environment and scope for action of municipalities diminishes and they have to find new ways of taking care of their tasks. At the same time municipalities face strong pressure to reduce the number of statutory tasks.

The law on the restructuring of municipalities and service structures came into force in 2007. The law set the basis for a reform of the structure of municipalities. The premise of the law was strengthening the set-up of municipal services by forming areas of cooperation. The aim of these areas was to enable the organization of services to have a wider population base. Municipal cooperation has long traditions dating back to the 19th century. Cooperation has expanded since the wars when obligatory federations of municipalities were formed. The federation model is still the most common way for municipalities to take care of the responsibility of organizing services.

Organizing vocational basic education is one of the biggest forms of municipal cooperation. This thesis studies municipal cooperation and its forms. At the same time it studies the activities of educational consortiums offering vocational education and training. This thesis focuses on educational consortiums and a limited company in the southern and northern Savo regions. Education providers face many economic strategies by the state authorities in the years to come. Expanding and cutting the number of education units will create changes aiming to enhance the use of resources and bring savings.