Opasvihko sosiaali- ja terveyalalla työskentelevän ja viittomakielisen kommunikaation tueksi

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata, millaista viittomakielisten ja sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien hoitajien välinen kommunikointi on silloin, kun tulkki ei ole paikalla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä Päijät-Hämeen keskussairaalan Kuulokeskuksessa työskenteleviä audionomeja haastatellen. Viittomakielisiltä kerättiin aineistoa kahdessa osassa. Ensin lähetettiin kolmelle vapaaehtoiselle kyselylomake sähköpostin kautta. Myöhemmin haastateltiin vielä viittä viittomakielistä tulkin välityksellä.

Osallistujat kertoivat, millaista heidän yhteinen kommunikointinsa on ja mitä kommunikoinnin menetelmiä he ovat käyttäneet ymmärtääkseen toisiaan. Lisäksi he kertoivat yhteisen kommunikoinnin haasteita sekä konkreettisia kokemuksia. He myös kertoivat asioita, joita tulisi huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoidessa, ja joita olisi hyvä löytyä opasvihkosta. Tulosten mukaan opasvihkolle on käyttöä tietopakettina sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville, jotta he olisivat tietoisempia viittomakielisistä kielivähemmistöryhmänä maassamme ja taidokkaampia heidän kanssaan kommunikoidessaan.

Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia opasvihko kommunikaation tueksi. Opasvihko tulee hoitajien käyttöön. Sen tarkoituksena on antaa hoitajille tietoja ja valmiuksia viittomakielisten kohtaamiseen ja sen myötä kehittää viittomakielisten ja hoitajien keskinäistä kommunikointia. Opasvihkon sisältöön kerättiin ideoita ja ajatuksia molemmilta osapuolilta, niin hoitajilta kuin viittomakielisiltäkin. Opasvihko sisältää muun muassa ohjeet tulkin tilaamiseen, tietoa tulkin kanssa toimimisesta, viittomakielisten historiasta, kulttuurista, yhteisöstä, oikeuksista ja viittomakielestä kielenä sekä käytännön ohjeita, mitä tulee huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoitaessa.

Jatkotutkimushaasteina ovat opasvihkon toimivuuden tutkiminen: onko opasvihkosta ollut apua yhteisessä kommunikoinnissa sekä ovatko hoitajat saaneet lisää valmiuksia viittomakielisen kohtaamiseen. Lisäksi jatkotutkimushaasteena on hoitajille järjestettävä perusviittomien kurssi, jossa opetettaisiin helppoja viittomia. Kun hoitajat oppivat helpottavia viittomia, edesauttaisi se yhteistä kommunikointia. Yhtenä tärkeänä jatkotutkimusaiheena olisi selvittää sairaalan muutostyöt, joissa otettaisiin paremmin huomioon kuuro/viittomakielinen.

The purpose of the research was to describe the communication between users of sign language and nurses in health care and social services, when an interpreter is not available. The implementation of the thesis was qualitative and the material was collected by interviewing nurse specialists at the hearing center in Center Hospital of Päijät-Häme. Material was also collected from users of sign language in two parts including an inquiry for three volunteers via e-mail, and further interviews of 5 more volunteers using an interpreter.

The participants shared their experiences in communication to achieve mutual understanding as well as the challenges in communication and things that should take into account when communicating with users of sign language. They also shared their opinion of things that should be found in the guide booklet. The results of research show that the product of the thesis, a guide booklet, would be useful at least in an information package for the nurses so they could be more aware of users of sign language as a minority group in Finland, and become more skillful when communicating.

The objective of the thesis was to create a guide booklet. The guide booklet contains amongst other things instructions about ordering and operating with an interpreter. It also contains information about the history, culture, community and rights of sign language users. There are also some hands-on instructions about how to operate and pay attention when communicating with a user of sign language.

Challenges for further research might be to see how the guide booklet works in practice. One of the most important subjects for further research would be to investigate the modifications of hospitals to see if they are serving the needs of users of sign language and the deaf community.