Opasvihko sosiaali- ja terveyalalla työskentelevän ja viittomakielisen kommunikaation tueksi
Loiri, Emma (2014)
Loiri, Emma
Saimaan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713088
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713088
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata, millaista viittomakielisten ja sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien hoitajien välinen kommunikointi on silloin, kun tulkki ei ole paikalla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä Päijät-Hämeen keskussairaalan Kuulokeskuksessa työskenteleviä audionomeja haastatellen. Viittomakielisiltä kerättiin aineistoa kahdessa osassa. Ensin lähetettiin kolmelle vapaaehtoiselle kyselylomake sähköpostin kautta. Myöhemmin haastateltiin vielä viittä viittomakielistä tulkin välityksellä.
Osallistujat kertoivat, millaista heidän yhteinen kommunikointinsa on ja mitä kommunikoinnin menetelmiä he ovat käyttäneet ymmärtääkseen toisiaan. Lisäksi he kertoivat yhteisen kommunikoinnin haasteita sekä konkreettisia kokemuksia. He myös kertoivat asioita, joita tulisi huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoidessa, ja joita olisi hyvä löytyä opasvihkosta. Tulosten mukaan opasvihkolle on käyttöä tietopakettina sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville, jotta he olisivat tietoisempia viittomakielisistä kielivähemmistöryhmänä maassamme ja taidokkaampia heidän kanssaan kommunikoidessaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia opasvihko kommunikaation tueksi. Opasvihko tulee hoitajien käyttöön. Sen tarkoituksena on antaa hoitajille tietoja ja valmiuksia viittomakielisten kohtaamiseen ja sen myötä kehittää viittomakielisten ja hoitajien keskinäistä kommunikointia. Opasvihkon sisältöön kerättiin ideoita ja ajatuksia molemmilta osapuolilta, niin hoitajilta kuin viittomakielisiltäkin. Opasvihko sisältää muun muassa ohjeet tulkin tilaamiseen, tietoa tulkin kanssa toimimisesta, viittomakielisten historiasta, kulttuurista, yhteisöstä, oikeuksista ja viittomakielestä kielenä sekä käytännön ohjeita, mitä tulee huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoitaessa.
Jatkotutkimushaasteina ovat opasvihkon toimivuuden tutkiminen: onko opasvihkosta ollut apua yhteisessä kommunikoinnissa sekä ovatko hoitajat saaneet lisää valmiuksia viittomakielisen kohtaamiseen. Lisäksi jatkotutkimushaasteena on hoitajille järjestettävä perusviittomien kurssi, jossa opetettaisiin helppoja viittomia. Kun hoitajat oppivat helpottavia viittomia, edesauttaisi se yhteistä kommunikointia. Yhtenä tärkeänä jatkotutkimusaiheena olisi selvittää sairaalan muutostyöt, joissa otettaisiin paremmin huomioon kuuro/viittomakielinen.
Osallistujat kertoivat, millaista heidän yhteinen kommunikointinsa on ja mitä kommunikoinnin menetelmiä he ovat käyttäneet ymmärtääkseen toisiaan. Lisäksi he kertoivat yhteisen kommunikoinnin haasteita sekä konkreettisia kokemuksia. He myös kertoivat asioita, joita tulisi huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoidessa, ja joita olisi hyvä löytyä opasvihkosta. Tulosten mukaan opasvihkolle on käyttöä tietopakettina sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville, jotta he olisivat tietoisempia viittomakielisistä kielivähemmistöryhmänä maassamme ja taidokkaampia heidän kanssaan kommunikoidessaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia opasvihko kommunikaation tueksi. Opasvihko tulee hoitajien käyttöön. Sen tarkoituksena on antaa hoitajille tietoja ja valmiuksia viittomakielisten kohtaamiseen ja sen myötä kehittää viittomakielisten ja hoitajien keskinäistä kommunikointia. Opasvihkon sisältöön kerättiin ideoita ja ajatuksia molemmilta osapuolilta, niin hoitajilta kuin viittomakielisiltäkin. Opasvihko sisältää muun muassa ohjeet tulkin tilaamiseen, tietoa tulkin kanssa toimimisesta, viittomakielisten historiasta, kulttuurista, yhteisöstä, oikeuksista ja viittomakielestä kielenä sekä käytännön ohjeita, mitä tulee huomioida viittomakielisen kanssa kommunikoitaessa.
Jatkotutkimushaasteina ovat opasvihkon toimivuuden tutkiminen: onko opasvihkosta ollut apua yhteisessä kommunikoinnissa sekä ovatko hoitajat saaneet lisää valmiuksia viittomakielisen kohtaamiseen. Lisäksi jatkotutkimushaasteena on hoitajille järjestettävä perusviittomien kurssi, jossa opetettaisiin helppoja viittomia. Kun hoitajat oppivat helpottavia viittomia, edesauttaisi se yhteistä kommunikointia. Yhtenä tärkeänä jatkotutkimusaiheena olisi selvittää sairaalan muutostyöt, joissa otettaisiin paremmin huomioon kuuro/viittomakielinen.