Opetusrakennuksen peruskorjauksen hiilijalanjäljen tarkastelu
Siponkoski, Teppo (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052212644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052212644
Tiivistelmä
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi EU on asettanut jäsenvaltioilleen sitovia vuosittaisia päästövähennystavoitteita vuosille 2021–2030. Suomelle asetettu päästövähennystavoite on vähentää päästöjä 39 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen vähentää erityisesti rakennusten kasvihuonekaasupäästöjä, sillä eri arvioiden mukaan rakennukset aiheuttavat yli 30 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusten vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin on huomioitu myös maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa; uuden rakentamislain myötä hiilijalanjäljen laskennasta tulee olennainen osa rakennusten lupaprosessia.
Työn tavoitteena oli tutkimuksellisin menetelmin, kohderakennuksen hiilijalanjäljen laskennan avulla, tuottaa lisätietoa peruskorjattavan 1970-luvun opetusrakennuksen hiilijalanjäljen muodostumisesta. Työssä tutkittiin eri rakennusosien peruskorjauksen vaikutuksia rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeen ja selvitettiin, minkä rakennusosien korjaaminen nostaa merkittävimmin rakennuksen hiilijalanjälkeä. Lisäksi peruskorjatun rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeä verrattiin vastaavien uudisrakennusten hiilijalanjälkeen.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, joka sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia puolia. Työssä laskettiin 1970-luvun opetusrakennuksen peruskorjauksen hiilijalanjälki 50 vuoden elinkaaren aikana Ympäristöministeriön julkaisemaa Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää noudattaen. Laskentatulosten perusteella voitiin vertailla rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeä vastaavan uudisrakennuksen hiilijalanjälkeen ja tarkastella peruskorjattavien rakennusosien keskinäistä vertautumista päästöjen osalta.
Peruskorjatun 1970-luvun opetusrakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljeksi saatiin 15,72 kgCO2/m2/a. Suurin osa rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä aiheutui tuotevaiheesta ja käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Verrattaessa hiilijalanjälkeä vastaavien uudisrakennusten hiilijalanjälkeen huomattiin, että peruskorjatun rakennuksen hiilijalanjälki voi olla uudisrakennusta pienempi mutta hiilijalanjäljen vertautuminen on aina tapauskohtaista. Rakennusosista suurimmat päästöt aiheutuivat ylä- ja alapohjien korjauksesta niin tuotevaiheessa kuin myös käytön energiankulutus huomioiden. Tuotevaiheessa ulkoseinien ja välipohjien korjaus tuotti kolmanneksi ja neljänneksi eniten päästöjä, mutta käytön energiankulutus huomioiden ikkunat nousivat näiden ohi kolmanneksi, johtuen ikkunoiden verrattain huonosta U-arvosta.
Työn tavoitteena oli tutkimuksellisin menetelmin, kohderakennuksen hiilijalanjäljen laskennan avulla, tuottaa lisätietoa peruskorjattavan 1970-luvun opetusrakennuksen hiilijalanjäljen muodostumisesta. Työssä tutkittiin eri rakennusosien peruskorjauksen vaikutuksia rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeen ja selvitettiin, minkä rakennusosien korjaaminen nostaa merkittävimmin rakennuksen hiilijalanjälkeä. Lisäksi peruskorjatun rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeä verrattiin vastaavien uudisrakennusten hiilijalanjälkeen.
Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, joka sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia puolia. Työssä laskettiin 1970-luvun opetusrakennuksen peruskorjauksen hiilijalanjälki 50 vuoden elinkaaren aikana Ympäristöministeriön julkaisemaa Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää noudattaen. Laskentatulosten perusteella voitiin vertailla rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälkeä vastaavan uudisrakennuksen hiilijalanjälkeen ja tarkastella peruskorjattavien rakennusosien keskinäistä vertautumista päästöjen osalta.
Peruskorjatun 1970-luvun opetusrakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljeksi saatiin 15,72 kgCO2/m2/a. Suurin osa rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä aiheutui tuotevaiheesta ja käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Verrattaessa hiilijalanjälkeä vastaavien uudisrakennusten hiilijalanjälkeen huomattiin, että peruskorjatun rakennuksen hiilijalanjälki voi olla uudisrakennusta pienempi mutta hiilijalanjäljen vertautuminen on aina tapauskohtaista. Rakennusosista suurimmat päästöt aiheutuivat ylä- ja alapohjien korjauksesta niin tuotevaiheessa kuin myös käytön energiankulutus huomioiden. Tuotevaiheessa ulkoseinien ja välipohjien korjaus tuotti kolmanneksi ja neljänneksi eniten päästöjä, mutta käytön energiankulutus huomioiden ikkunat nousivat näiden ohi kolmanneksi, johtuen ikkunoiden verrattain huonosta U-arvosta.