Vankilasta vapautuneiden toimintaterapiatarpeen kartoitus: toiminnallinen oikeus merkitykselliseen arkeen

Abstract

Laadullisen tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa, minkälaiset asiat estävät ja toisaalta edistävät vankilasta vapautuneita juurtumaan arkeen ja yhteiskuntaan muodostaen toimivampaa arkea, joka ehkäisisi uusintari-kollisuutta ja loisi mahdollisuuksia muodostaa yksilöllisesti merkityksellisempää arkea ja lisätä hyvinvointia. Tutkimuksen aineisto kerättiin aiemmista tutkimuksista ja haastattelemalla teemahaastattelun avulla Silta-Valmennuksen kautta viittä vankilasta vapautunutta ihmistä, jotka olivat saaneet jonkinlaista kuntoutusta vankeuden jälkeen tai olivat edelleen koevapaudessa. Näiden tarpeiden perusteella voitiin pohtia, voisiko toimintaterapia vastata näihin tarpeisiin ja missä vaiheessa vangin kuntoutuspolkua toimintaterapia ja sii-hen liittyvät toimintakyvyn arviot voisivat hyödyttää vankia kohti merkityksellisempää arkea, jonka toimin-taterapian paradigma näkee ihmisen hyvinvoinnin kannalta välttämättömänä asiana. Tulosten perusteella haastateltavilla esiintyi erinäisiä puutteita taidoissa tai valmiuksissa, mutta erityisen merkityksellistä oli se, että arkeensa ja elämäänsä tyytyväisimpiä olivat vankeuden jälkeen työhön joko kuntouttavana työtoimintana tai työkokeiluna edenneet vangit. Toimintaterapeutteja voitaisiin siis pitää hyvin merkittävänä osana moniammatillista tiimiä, joka lisäisi työelämävalmiuksia ja suunnittelisi yksilöllisiä kuntoutuspolkuja, jotta uusintarikollisuutta saataisiin vähennettyä kiinnittämällä ihminen hänelle merkitykselliseen arkeen.