Hevosenkenkä

Abstract

Hevosenkenkä on videoteos, jossa Mari Mäntynen tutkii yhteiskunnan affektiivista polarisoitumista. Se koostuu viidestä erillisestä hidastetusta videosta ja äänimaisemasta, joista on tehty installaatio. Videoissa kaksi tietyn aiheen ääripäistä olevaa ihmistä tekevät jotain yhdessä lavastetussa kohtauksessa. Mäntynen esiintyy videoissa myös itse tarkkailijan roolissa. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta kaksi täysin eri mieltä olevaa ihmistä pelaavat pöytätennistä samalla kun Mäntynen salakuuntelee heitä pelipöydän alla. Muita aiheita ovat asevelvollisuus, koronarokote, yhteiskunnan hierarkiat ja uskonto. Työ on performatiivinen, kokeileva ja osallistava. Installoinnin äänimaisemaa var ten jokaisesta kuvattavasta on tehty nauhoitettu haastattelu. Nauhoituksia on käytetty osana äänimaisemaa, joka on tehty yhteistyössä äänisuunnittelija Fedja Kamarin kanssa.

Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa pohditaan polarisaatiota ja sitä, miten ilmiötä on esitetty valokuvataiteessa ja miten poliittisuus ja itsesensuuri liittyvät siihen. Työssä ei käsitellä polarisaatiota aiheuttavia aiheita, vaan sitä kokonaisena ilmiönä yhteiskunnassa.

Yhteiskunta on hyvin polarisoitunut ja se vaikuttaa meihin paljon huomaamattamme. Eri mieltä olevien kohtaamiset ovat vähentymässä ja keskusteluja on vaikea käydä ilman vahvaa tunnelatausta. Taiteilijoilla on mahdollisuus haastaa, kiusata tai luoda ymmärrystä. Performatiivisuutta, osallistavuutta ja huumorin käyttöä tutkitaan vakavan aiheen käsittelemisen keinoina. Osallistavuus teoksissa voi luoda jopa uusia ihmissuhteita ja huumoria ei voi luoda väkisin.

Yhteiskunnalliseen ongelmaan pureutuminen taiteen keinoin ei ole yksinkertaista ja vaati rohkeuttakin. Mäntynen käy läpi omia pelkojaan prosessin kulun aikana. Mäntynen pohtii omaa rooliaan ja motiivejaan esiintyä itse teoksissaan. Hän haluaa paljastaa oman tekijyytensä ja tuoda tarkkailevan itsensä kautta myös puolueettomuuden ja neutraaliuden esille.

Horseshoe is Mari Mäntynen’s video work, where she explores affective polarization of society. It consists of five separate slow-motion videos and a soundscape, which have been made into an installation. In the videos, two people from the extremes of a certain topic do something together in a staged scene. Mäntynen also appears in the videos in the role of an observer. For example, two people with completely different opinions on immigration policy are playing table tennis while Mäntynen is eavesdropping under the game table. Other topics include conscription, the Covid-19 vaccination, social hierarchies and religion. The work is performative, experimental and participatory. Interviews were recorded with every participant. The recordings were used as part of the soundscape, which was made in collaboration with sound designer Fedja Kamari.

In the written part of the thesis, polarization is considered. How has it been presented in photographic art and how are politics and self-censorship related to it? The work does not deal with topics that cause polarization but with it as a whole phenomenon in society.

Society is very polarized, and it affects us without us realizing it. Meeting people with different opinions is decreasing. It is difficult to have conversations without a strong emotional charge. Artists have the opportunity to challenge, tease or create understanding. Performativity, participation and the use of humor are explored as ways of dealing with a serious topic. Participation in works can even create new human relationships, and humor cannot be created by force.

Addressing a social problem through art is not simple and requires courage. Mäntynen goes through her own fears during the course of the process. Mäntynen reflects on her own role and her motives for performing herself in her works. She wants to reveal her own creativity and, through her observant self, also bring impartiality and neutrality to the fore.