Lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisten oppilaiden seksuaaliopetus kouluterveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä näyttöön perustuvaa teoriatietoa kehitysvammaisten seksuaaliopetuksesta ja tavoitteena oli tuottaa materiaalia aiheesta kehitysvammaisten parissa työskentelevien kouluterveydenhoitajien työn tueksi. Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin, minkälaista on kehitysvammaisen hyvä seksuaaliopetus sekä minkälaiset menetelmät ovat tehokkaimpia viidesluokkalaisten lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisten seksuaaliopetuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Mukaan aineiston analyysiin valikoitui kymmenen tutkimusta, joista kaksi on suomenkielisiä, kolme englanninkielisiä ja viisi ruotsinkielisiä.

Aineiston analyysin perusteella esiin nousseet tärkeimmät kehitysvammaisen seksuaaliopetuksen tehokkuuteen vaikuttavat tekijät jakautuvat kolmeen pää-ryhmään, joita ovat seksuaaliopetuksen sisältö, seksuaaliopetuksessa käytettävät opetusmenetelmät ja seksuaaliopetusta antavan opettajan tai terveyden-hoitajan merkitys. Sisällön osalta voitiin erottaa kolme eri lähestymistapaa kehitysvammaisten seksuaaliopetuksessa. Nämä olivat biologinen, ihmissuhde- ja tunnelähtöinen sekä riskinäkökulma. Kaikki kolme näkökulmaa ilmenivät tärkeinä ja välttämättöminä. Opetusmenetelmien osalta pystyttiin tulokset jakamaan neljään pääryhmään, joita ovat toiminnallisuus, avoin vuorovaikutus, yksilöllisyyden huomioiminen ja monimuotoisuus. Opettajalta taas vaadittiin tiettyjä valmiuksia, joista tärkeimmiksi osoittautuivat opettajan halu ja kyky opettaa seksuaalisuudesta avoimesti ja luontevasti, opettajan kyky luoda turvallinen ilmapiiri, opettajan kyky tehdä opetuksesta mielenkiintoista ja innostavaa sekä opettajan kyky huomioida oppilaiden yksilöllisyyttä.

Tuloksista voidaan päätellä, että seksuaaliopetuksen on oltava kattavaa ja oppilaita osallistavaa. Riskinäkökulmaan keskittymisen sijaan tulisi huomioida myös eritoten tunnelähtöinen näkökulma. Menetelmiä opetuksessa tulee käyttää monipuolisesti ja niistä keskeisin on ryhmäkeskustelut. Myös eri aisteja aktivoivaa materiaalia tulisi käyttää opetuksen tukena. Opettajan oma asenne ja esimerkki ovat ratkaisevia positiivisen ja avoimen sekä turvallisen ilmapiirin luomisessa.