Sopeutumisen synergiaedut ja ristiriidat : Ilmastonmuutoksen sopeutumistoimenpiteiden yhteydet ilmastonmuutoksen hillintään ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin Helsingissä

Abstract

Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää Helsingin kaupungin ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillintätoimenpiteiden välistä vuorovaikutusta sekä tunnistaa, miten sopeutumistoimenpiteet vaikuttavat kaupungin ympäristöpolitiikkaan. Tarkastelussa oli mukana 13 sopeutumisen ja 19 hillinnän toimenpidettä sekä ympäristöpolitiikan tavoitteet neljästä osa-alueesta: ilmansuojelu, meluntorjunta, vesiensuojelu ja luonnon ja maaperän suojelu. Työn toimeksiantajana toimi Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja työ tehtiin osana Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA) – työkaluja suunnitteluun -hanketta.

Työn teoriaosuudessa käsitellään ilmastonmuutoksen sopeutumista, sopeutumisen ja hillinnän välillä vallitsevaa vuorovaikutussuhdetta sekä sen määrittämisen haasteita. Lisäksi esitellään Helsingin kaupungin tämänhetkisen ympäristöpolitiikan tavoitteet sekä perehdytään kaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumistyöhön.

Toimenpiteiden ja tavoitteiden väliset yhteydet tunnistettiin kirjallisuuskatsauksen perusteella sekä haastattelemalla Helsingin kaupungin ympäristönsuojelun asiantuntijoita. Tulosten mukaan sekä Helsingin sopeutumis- ja hillintätoimenpiteiden että sopeutumistoimenpiteiden ja ympäristöpolitiikan välillä on useita yhteyksiä. Toistuvana synergiaetuna sopeutumisen ja hillinnän välillä tunnistettiin riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista. Yleisin ristiriita taas liittyi maankäytön eriäviin tavoitteisiin kaupunkialueella. Ympäristöpolitiikan osa-alueista sopeutuminen vaikutti positiivisesti erityisesti vesiensuojelun sekä luonnon ja maaperän suojelun tavoitteisiin. Erityisesti viherrakenteiden lisääminen kaupunkialueelle voi tuottaa useita hyötyjä moniin ympäristötavoitteisiin.

Työn tulokset antavat viitteitä siitä, minkälaisia yhteyksiä eri toimenpiteiden ja tavoitteiden välillä voi Helsingin kaupungissa esiintyä. Seuraavissa vaiheissa kaupungissa tulisi syventää käsitystä siitä, kuinka merkittäviä tunnistetut yhteydet todellisuudessa ovat. Tämän perusteella voi edelleen arvioida, mitä positiivisia yhteyksiä kaupungissa tulisi alkaa vahvistaa ja vastaavasti mitä negatiivisia yhteyksiä pyrkiä minimoimaan.

The aim of this Bachelor’s thesis was to identify the linkages between climate change adaptation and mitigation measures in the city of Helsinki and to identify what kind of impact adaptation measures have on the environmental policy objectives of the city. The study included 13 adaptation measures, 19 mitigation measures and environmental policy objectives from the fields of air quality, noise reduction, water protection and nature conservation. The thesis was commissioned by the city of Helsinki Environment Centre and it was done as a part of a project Climate-proof City (ILKKA) – Tools for Planning.

The framework of the thesis deals with climate change adaptation and the interrelationship between adaptation and mitigation. In addition, the current environmental policy objectives and the current state of the climate change adaptation work in the city of Helsinki are introduced.

The research methods used were literature review and interviews. According to the results, there are many linkages between adaptation and mitigation measures as well as between adaptation measures and environmental policy. The iterative synergy identified between adaptation and mitigation measures was the aim to decrease the dependency on fossil fuels. Consistently the most common trade-off between the measures was conflicting demand for land use in the city. From the perspective of environmental policy, the adaptation measures have a positive impact particularly on water protection and nature conservation objectives. Especially the addition of green infrastructure to the urban areas can create many benefits for the environmental policy.

The results of this thesis indicate the possible inter-relationships that can be found between the different measures and objectives in the city of Helsinki. The next step should be to evaluate the actual significance of the identified linkages. Based on those results, it can then be assessed which positive linkages should be strengthened and which negative linkages should correspondingly be minimized in the city.