Sopeutumisen synergiaedut ja ristiriidat : Ilmastonmuutoksen sopeutumistoimenpiteiden yhteydet ilmastonmuutoksen hillintään ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin Helsingissä
Haapala, Auni (2014)
Haapala, Auni
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090813810
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090813810
Tiivistelmä
Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää Helsingin kaupungin ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillintätoimenpiteiden välistä vuorovaikutusta sekä tunnistaa, miten sopeutumistoimenpiteet vaikuttavat kaupungin ympäristöpolitiikkaan. Tarkastelussa oli mukana 13 sopeutumisen ja 19 hillinnän toimenpidettä sekä ympäristöpolitiikan tavoitteet neljästä osa-alueesta: ilmansuojelu, meluntorjunta, vesiensuojelu ja luonnon ja maaperän suojelu. Työn toimeksiantajana toimi Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja työ tehtiin osana Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA) – työkaluja suunnitteluun -hanketta.
Työn teoriaosuudessa käsitellään ilmastonmuutoksen sopeutumista, sopeutumisen ja hillinnän välillä vallitsevaa vuorovaikutussuhdetta sekä sen määrittämisen haasteita. Lisäksi esitellään Helsingin kaupungin tämänhetkisen ympäristöpolitiikan tavoitteet sekä perehdytään kaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumistyöhön.
Toimenpiteiden ja tavoitteiden väliset yhteydet tunnistettiin kirjallisuuskatsauksen perusteella sekä haastattelemalla Helsingin kaupungin ympäristönsuojelun asiantuntijoita. Tulosten mukaan sekä Helsingin sopeutumis- ja hillintätoimenpiteiden että sopeutumistoimenpiteiden ja ympäristöpolitiikan välillä on useita yhteyksiä. Toistuvana synergiaetuna sopeutumisen ja hillinnän välillä tunnistettiin riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista. Yleisin ristiriita taas liittyi maankäytön eriäviin tavoitteisiin kaupunkialueella. Ympäristöpolitiikan osa-alueista sopeutuminen vaikutti positiivisesti erityisesti vesiensuojelun sekä luonnon ja maaperän suojelun tavoitteisiin. Erityisesti viherrakenteiden lisääminen kaupunkialueelle voi tuottaa useita hyötyjä moniin ympäristötavoitteisiin.
Työn tulokset antavat viitteitä siitä, minkälaisia yhteyksiä eri toimenpiteiden ja tavoitteiden välillä voi Helsingin kaupungissa esiintyä. Seuraavissa vaiheissa kaupungissa tulisi syventää käsitystä siitä, kuinka merkittäviä
tunnistetut yhteydet todellisuudessa ovat. Tämän perusteella voi edelleen arvioida, mitä positiivisia yhteyksiä kaupungissa tulisi alkaa vahvistaa ja vastaavasti mitä negatiivisia yhteyksiä pyrkiä minimoimaan.
Työn teoriaosuudessa käsitellään ilmastonmuutoksen sopeutumista, sopeutumisen ja hillinnän välillä vallitsevaa vuorovaikutussuhdetta sekä sen määrittämisen haasteita. Lisäksi esitellään Helsingin kaupungin tämänhetkisen ympäristöpolitiikan tavoitteet sekä perehdytään kaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumistyöhön.
Toimenpiteiden ja tavoitteiden väliset yhteydet tunnistettiin kirjallisuuskatsauksen perusteella sekä haastattelemalla Helsingin kaupungin ympäristönsuojelun asiantuntijoita. Tulosten mukaan sekä Helsingin sopeutumis- ja hillintätoimenpiteiden että sopeutumistoimenpiteiden ja ympäristöpolitiikan välillä on useita yhteyksiä. Toistuvana synergiaetuna sopeutumisen ja hillinnän välillä tunnistettiin riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista. Yleisin ristiriita taas liittyi maankäytön eriäviin tavoitteisiin kaupunkialueella. Ympäristöpolitiikan osa-alueista sopeutuminen vaikutti positiivisesti erityisesti vesiensuojelun sekä luonnon ja maaperän suojelun tavoitteisiin. Erityisesti viherrakenteiden lisääminen kaupunkialueelle voi tuottaa useita hyötyjä moniin ympäristötavoitteisiin.
Työn tulokset antavat viitteitä siitä, minkälaisia yhteyksiä eri toimenpiteiden ja tavoitteiden välillä voi Helsingin kaupungissa esiintyä. Seuraavissa vaiheissa kaupungissa tulisi syventää käsitystä siitä, kuinka merkittäviä
tunnistetut yhteydet todellisuudessa ovat. Tämän perusteella voi edelleen arvioida, mitä positiivisia yhteyksiä kaupungissa tulisi alkaa vahvistaa ja vastaavasti mitä negatiivisia yhteyksiä pyrkiä minimoimaan.