Tutkimus itsenäistyvän nuoren Ajokortti-työvälineen merkityksestä itsenäistymistaitojen vahvistajana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia erään kunnan sijaishuollon yksiköstä itsenäistyvien nuorten Ajokortti-työvälineen merkitystä itsenäistymistaitojen vahvistajana ja miten Ajokorttia voidaan kehittää. Opinnäytetyössä yksiköstä käytetään nimitystä yhteistyökumppani”. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa, miten Ajokortti on toiminut nuorten itsenäistymistaitojen vahvistajana ja miten yhteistyökumppani voi vielä paremmin tukea nuoria vahvistamaan itsenäistymistaitojaan. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa, joka auttaa kehittämään Ajokorttia entistä vahvemmin itsenäistymistaitoja vahvistavammaksi ja selvittää, miten sijaishuollon itsenäistyvien nuorten kanssa työskentelyä voitaisiin kehittää. Opinnäytetyöprosessin tavoitteisiin kuului lisäksi oma ammatillinen kasvumme.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena puolistrukturoitua yksilöhaastattelua hyödyntäen. Nuorisotutkimuksessa luultavasti yleisimmin käytetään teemahaastattelua, jossa nuorten ääni tulee parhaiten esiin. Tutkimukseen osallistui kolme samassa sijaishuoltoyksikössä sijoitettuina ollutta nuorta sekä kolme yksikön ohjaajaa. Haastattelut litteroitiin ja tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla pystyttiin haastateltavien vastausten perusteella parhaiten muodostamaan kuva Ajokortin toimivuudesta.

Tutkimustulosten mukaan Ajokortti vahvisti nuorten ja ohjaajien mielestä nuorten itseluottamusta, sosiaalisen tuen saatavuutta ja elämänhallintataitoja. Ajokorttia tulisi nuorten mukaan kehittää uudistamalla sitä sukupuolineutraalimmaksi, laajentamalla teemoja ja lisäämällä nuorille tukea sekä tietoa psyykkisestä hyvinvoinnista. Ajokortin selkeyttä tulisi parantaa ja työskentelyn lopussa kerrata tehtäviä. Ohjaajien mukaan Ajokorttia tulisi kehittää tasalaatuisemmaksi, lisätä teemoja, käytännönläheisyyttä ja ammattihenkilöstön tukea sekä kehittää Ajokorttia jatkotyöskentelyn avuksi jälkihuoltoon.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että nuorten ja ohjaajien mielestä Ajokortti lisää ja vahvistaa nuorten itsenäistymistaitoja, osallisuutta ja toimintakykyä. Tutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin aiemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa, jotka käsittelevät sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten itsenäistymistaitoja.

The purpose of the thesis was to explore the meaning of the Driving Licence method as strengthening the independence skills of youth who are becoming independent of a municipal foster care unit. Furthermore, to gain information on how the Driving Licence can be developed to support the young person’s independence process in foster care. The foster care unit is referred to as “partner” in this study. The aim of the thesis process also included the authors’ own professional growth.

The thesis was carried out as qualitative research using semi-structured individual interviews. Three young people placed in the same foster care unit and three instructors of the unit participated in the study. The interviews were transcribed and the research material was analysed using material-based content analysis.

As the findings of the thesis, the youth and the instructors stated that the new method strengthened the young person’s self-confidence, life management skills and lowered the access to social support. According to the young, the Driving Licence should be developed by reforming it to be more gender-neutral, expanding the themes, to consider the need for support and information about psychological well-being. According to the instructors, the method should be developed to be more homogeneous and to add themes, to consider practicality, and professional support. The Driving Licence should also help the further work in after-care.

To conclude, the Driving License increases and strengthens young person’s independence skills. According to them and the instructors, the Driving License increased self-knowledge, promoted health, helped young in getting support and in perceiving the importance of network. The method improved the skills of structuring everyday life above all, how to manage housing and finances, and the ability to visualize the future. Instructors also felt that the young took more responsibility for own affairs.