Taidon ja pelikäsityksen kehittäminen lasten sekä nuorten jalkapallossa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin taidon ja pelikäsityksen kehittämistä lasten sekä nuorten jalkapallossa opettamisen ja oppimisen näkökulmista. Tarkoituksena oli selvittää tutkitun tiedon perusteella, mitkä opetusmenetelmät kehittävät tehokkaimmin jalkapalloilijan taitoja ja pelikäsitystä. Opinnäytetyö toteutettiin yhdessä KuPS ry:n kanssa, jolle tuotettiin tutkittuun tietoon pohjautuva ajankohtainen kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on auttaa etenkin seurassa aloittelevia valmentajia, joilla ei ole vielä koulutusta tai kokemusta jalkapallovalmennuksesta sekä antaa tukea seuran valmennuslinjaukseen.

Jalkapallossa taito on hyvin moniulotteinen käsite, joka muodostuu useasta osa-alueesta ollen iso kokonaisuus. Se muodostuu teknisistä taidoista, ympäristöstä sekä havaintojen ja päätöksien tekemisestä. Jalkapallossa on oleellista pystyä toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla, jolloin ympäristöön sopeutuminen ja taitava toiminta juuri siinä ympäristössä on keskeistä. Pelikäsitys on yhteydessä taktiseen ymmärtämiseen, jonka keskiössä on pystyä ratkaisemaan erilaisia pelitilanteita sekä pallottomana että pallollisena. Tilanteiden ratkaisemiseen pelaaja hyödyntää pelikognitiivisia taitojaan eli ennakointia, havainnointia sekä taktista päätöksentekoa. Näiden lisäksi pelaaja tarvitsee motorisen ja teknisen osaamisen suorituksien tekemiseen, jolloin voidaan ajatella taidon ja pelikäsityksen kulkevan yhdessä. Pelin nopeutuessa jatkuvasti, tulisi etenkin pelikäsityksen kehittäminen olla keskiössä päivittäisessä tekemisessä, sillä pelaajilla on tulevaisuudessa vähemmän tilaa ja aikaa käytettävissään.

Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonkeruussa käytettiin SPORTDiscus-tietokantaa, Theseus-palvelua ja Google Scholar -hakukonetta. Aineistonhankinnassa käytettiin kolmivaiheista poissulkujärjestelmää, jonka avulla 739 identifioidusta tutkimuksesta 26 tutkimusta täytti sisäänottokriteerit. Keskeisiä sisäänottokriteerejä olivat julkaisun ajankohtaisuus, kieli ja laatu. Opinnäytetyön teoriaosassa käytettiin lisäksi hyödyksi laajasti alan kirjallisuutta.

Lopputuotoksena on yhteenveto, jonka perusteella pelikeskeinen valmennusmetodologia, rajoitteiden hyödyntäminen, valmentajan kouluttuneisuus sekä kyselytekniikoiden ja videoiden käyttäminen osana valmennusta ovat keskeisiä elementtejä taidon ja pelikäsityksen kehittymisen kannalta. Pelikeskeisen harjoittelun hyödyllisyys taidon oppimisessa perustuu siirtovaikutukseen: taito kehittyy jalkapallo-ottelun olosuhteita vastaavassa ympäristössä, jossa pelaajan toiminnassa on mukana ennakointi, havainnointi ja päätöksenteko – eli pelikäsityksen elementit. Rajoitteiden hyödyntäminen, eli harjoitteeseen liittyvien sääntöjen, pelialueen koon, pelaajamäärän tai kosketus- tai liikkumisrajoitusten manipulointi vaikuttavaa pelaajan kokemiin tarjoumiin harjoitteen sisällä. Valmentajan kouluttuneisuus on puolestaan liitoksissa harjoittelun suunnitelmallisuuteen ja pedagogisiin taitoihin.

Kirjallisuuskatsauksen löydökset ovat selvästi näkyvissä KuPS ry:n valmennuslinjassa. Seurassa on korkeat vaatimukset valmentajan kouluttuneisuudelle sekä metodologinen ajatusmalli, että peliä oppii parhaiten tekemällä oikeita pelitapahtumia vastaavia asioita. KuPSissa on määritelty, että valtaosan harjoittelusta tulee koostua teknis-taktisesta harjoittelusta, jolloin pelaajat joutuvat ratkaisemaan pelissä ilmeneviä ongelmia hyödyntämällä muun muassa havainnointia ja päätöksentekoa. Seura kehottaa valmennuslinjauksessaan valmentajia hyödyntämään non-lineaarisen pedagogiikan mukaista harjoittelua taitojen kehittämisessä. Opinnäytetyöprosessi herätti kysymyksen eri pelipaikoilla pelaamisen vaikutuksista pelaajan pelikäsityksen ja taidon kehittymiselle.