Asianajotoimisto osana arvoketjua : miten valmistautua EU:n yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin

Abstract

Yritysten kestävään toimintaan kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia sääntelyn ja sidosryhmien osalta. Aiemmin vapaaehtoisuuteen perustunut vastuullisuustyö muuttuu entistä vahvemmin oikeudellisesti sitovan sääntelyn ohjaamaksi. Sidosryhmät kaipaavat enemmän ja luotettavampaa tietoa yritysten kestävyydestä, jotta esimerkiksi rahoitus voidaan kohdistaa kestävämmin. Euroopan Unionin (EU) tavoitteena on kestävämpi talous ja yhteiskunta ja osana tätä pyrkimystä se on hyväksynyt uuden yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive - CSRD). Kyseessä on ajankohtainen ja monimutkainen aihe, josta tämä opinnäytetyö pyrkii tarjoamaan selkeän kuvauksen.

Opinnäytetyön tarkoituksena on edistää kestävyysraportoinnin toteutumista asianajotoimistossa arvoketjunäkökulma huomioiden. Työn tavoitteena on selvittää, miten lainsäädäntö ja toimintaympäristön muutokset vaikuttavat asianajotoimistoihin, sekä suoraan raportointivelvollisena yrityksenä että osana muiden yritysten arvoketjua ja miten asianajotoimistojen olisi paras raportoida kestävyydestään, huomioiden nämä kaksi eri näkökulmaa.

Opinnäytetyö sisältää lainopillisen tutkimuksen, jossa tutkitaan EU-lainsäädäntöä liittyen yritysten kestävyysraportointiin sekä siihen liittyvää kansallista lainsäädäntöä. Tutkimuksessa on lisäksi asiantuntijahaastatteluiden ja oikeusmuotoilun keinoin laadittu tutkimuksellisena kehittämistyönä tarkistuslista, jonka avulla asiantuntijapalveluita tarjoava yritys voi valmistautua raportointivelvollisuuden laajenemiseen oman kestävyysraportointinsa osalta, huomioiden arvoketjunäkökulman. Tästä hyötyvät yritys itse, sen raportointivelvolliset asiakkaat ja muut sidosryhmät. Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona liikejuridiikkaan erikoistuneelle asianajotoimistolle, mutta tätä tutkimusta ja tarkistuslistaa voivat hyödyntää myös pienemmät asianajotoimistot ja asiantuntijapalveluita tarjoavat yritykset, vaikka ne eivät olisi lain mukaan raportointivelvollisia.

Lainsäädännön ja raportointivelvoitteiden kasvaviin vaatimuksiin kannattaa valmistautua ajoissa. Organisaatioiden täytyy olla valmiita sekä oppimaan että mukautumaan uusiin vaatimuksiin ja haasteisiin. Kestävyysraportin tuottaminen ei ole sääntelyn tavoite, eikä yritysten pitäisi suhtautua siihen pelkästään raportointina, vaan liiketoiminnan arviointina ja strategisena työkaluna liiketoiminnan kehittämiseksi ja liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi. Tämä on mahdollista vain, mikäli yrityksen johto kokee kestävän kehityksen merkityksellisenä liiketoiminnan kannalta. Kestävyystietojen raportointi lisää myös läpinäkyvyyttä kestävyyteen liittyvien kehityskohteiden ja riskien osalta.

Jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella miten standardinmukainen raportointi on toteutettu asianajotoimistoissa ja muissa yrityksissä ja onko direktiivi lisännyt myös pienten ja keskisuurten asianajotoimistojen vapaaehtoista kestävyysraportointia. Lisäksi olisi hyödyllistä tutkia millaisia kuluja ja taloudellisia mahdollisuuksia kestävyysraportointi on tuonut asianajotoimistoille ja onko se vaikuttanut niiden tosiasialliseen toimintaan kestävyysasioissa.