Puhutko sairaanhoitajaa?: miten motivaatio rakentuu asiantuntijapuheessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien työmotivaation rakentumisesta asiantuntijoiden puheessa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten työhyvinvointia ja henkilöjohtamista voidaan kehittää sairaanhoitajien motivaation näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa henkilöjohtamisen tueksi. Opinnäytetyö toteutettiin osana Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimaa Hyvinvoiva terveydenhuolto -hanketta, jonka tavoitteena oli tukea terveydenhuoltohenkilökunnan hyvinvointia, edistää työssäjaksamista sekä lisätä ja ylläpitää alan vetovoimaa. Mukana hankkeessa oli myös Suomen Sairaanhoitajat ry.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimuksellinen kehittämistyö. Aineisto oli valmista eli sekundaariaineistoa, ja sisälsi viisi valmiiksi litteroitua teemakeskustelua, joista neljä valikoitui tutkimukseen. Teemakeskusteluihin osallistui uransa eri vaiheessa olevia sairaanhoitajia neljän hoitajan ryhmissä. Aineisto analysoitiin refleksiivisen temaattisen analyysin keinoin.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostui työhyvinvoinnin ja työmotivaation teemoista, keskittyen erityisesti itseohjautuvuusteorian psykologisiin perustarpeisiin. Lisäksi opinnäytetyön tietoperustassa huomioitiin hyväntekeminen (benevolence) neljäntenä psykologisena perustarpeena. Aineisto analysoitiin ensin tarkastelemalla induktiivisesti motivaatiosta kertovaa puhetta ja myöhemmin aineisto arvioitiin deduktiivisesti itseohjautuvuusteorian viitekehyksessä. Tämä mahdollisti monitasoisemman käsityksen muodostamisen tutkittavasta aiheesta.

Tulosten mukaan sairaanhoitajien motivaatio rakentui vuorovaikutuksessa. Sairaanhoitajien merkitykselliseksi määrittelemää vuorovaikutusta esiintyi neljällä vuorovaikutuskentällä sairaanhoitajan työssä: suhteessa asiakkaisiin, sairaanhoitajiin, lääkäreihin ja esihenkilöihin. Tuloksissa nähtiin ammatillisten arvojen ja alan eettisten ohjeiden heijastuvan sairaanhoitajien työmotivaation rakentumiseen. Psykologisten perustarpeiden ja hyväntekemisen tarpeen tyydyttyminen olivat keskeisiä osatekijöitä sairaanhoitajien merkityksellisyyden kokemuksille työssään.

Henkilöjohtamisessa tulisi huomioida psykologisten perustarpeiden merkitys sairaanhoitajien työhyvinvoinnille. Huomioimalla työmotivaation rakentumisen ulottuminen eri tahojen väliseen vuorovaikutukseen, voidaan henkilöstöä tukevat toimenpiteet kohdentaa tarkasti vastaamaan yksittäisten sairaanhoitajien ja tiimien psykologisia tarpeita.