Mahdollinen ympäristö luovuudelle : ajatuksia ryhmädynamiikasta ja esiintymisestä

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni ryhmädynamiikkaa ja esiintymistilannetta. Erityisesti perehdyin ryhmän sisäiseen ja yleisön kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Oleellisena osana tutkimusta oli itsetunnon ja epäonnistumisen pelon tarkastelu. Peilasin aiheita muusikon ja näyttelijän työn kautta.

Tietoa tutkimuksen aiheista keräsin alan kirjallisuudesta ja taiteen opinnoista. Lisäksi haastattelin esiintyvää taiteilijaa. Luovien harjoitusten toteuttaminen käytännössä oli oleellinen osa tutkimusprosessia. Harjoituksia työstettiin kolmena eri kertana haapavetisten nuorten kansanmusiikin harrastajien kanssa.

Tavoitteenani oli tutkia luovuuden ja vuorovaikutustaitojen tärkeyttä taiteen alalla erityisesti muusikkoja ja näyttelijöitä verraten. Monipuolinen pureutuminen aiheeseen oli oleellinen osa tavoitetta. Näyttelijäntyön improvisaatioharjoitusten kautta halusin kannustaa muusikoita spontaaniuteen ja avoimuuteen, sekä karistaa epäonnistumisen pelkoa. Havaintojen ja käytyjen keskusteluiden perusteella luovat harjoitukset vapauttivat henkilöiden toimintaa kokonaisvaltaisesti. Myös heidän vuorovaikutustaitonsa muuttuivat avoimempaan suuntaan.

In my thesis, I studied group dynamics and a live performance situation. I focused especially on interaction within the group as well as between the group and the audience. An essential part of the study was to examine self-esteem and fear of failure. I reflected upon these themes through the professions of a musician and an actor.

I gathered information on the themes of the study from the literature of the field and arts studies. In addition, I interviewed a performing artist. Putting creative exercises into practice was an essential part of the study process. The exercises were worked on in three separate sessions with young Haapavesi people taking an interest in folk music.

My objective was to examine the importance of creativity and interaction skills in the field of arts, especially by comparing musicians and actors. Attending to the subject from various aspects was an essential part of this objective. By means of improvisation exercises used by actors, I wanted to encourage the musicians towards spontaneity and openness as well as to shake off fear of failure. On the basis of my observations and the discussions held, the creative exercises untied the informants' ways of action holistically. Their interaction skills, too, evolved to be more open.