Liikunnan merkitys skitsofreniapotilaan kuntouttavassa hoitotyössä
Koljonen, Henry; Närhi, Vesa; Vainio, Riku (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401292167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401292167
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsausta tutkimusmetodina käyttäen tutkia, kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa käytetään skitsofreniaa sairastavien potilaiden kuntouttamisessa. Työn tavoitteena oli hankkia tietoa, millaisia vaikutuksia fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä ja liikunnan säännöllisellä harjoittelulla on skitsofreniapotilaiden mielenterveyteen. Saatuja tutkimustuloksia esitettiin työelämäkumppanille, joka oli Helsingin kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden asumisen tuki Myllypuron kuntoutuskoti.
Työ suoritettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietoa haettiin seuraavista tietokannoista: PubMed, Ebsco Academic Search Premier, MedLine ja Sage Journal. Tutkimustulokset rajattiin erilaisilla poissulkukriteereillä, minkä jälkeen tehtävään valikoitui seitsemän tieteellistä artikkelia. Keskeisinä asiasanoina olivat skitsofrenia, liikunta, kuntoutus, fyysinen harjoittelu ja fyysinen aktiivisuus.
Artikkeleissa esiintyneiden tulosten perusteella saatiin seuraavia johtopäätöksiä: Liikunnasta on hyötyä skitsofreniapotilaiden kuntouttamisen osalta monessa tärkeässä asiassa kuten sosiaalisten suhteiden edistämisessä, mielialan kohenemisessa, unen laadun paranemisessa ja fyysisen kunnon lisääntymisessä. Näiden tulosten parantumisen myötä kokonaisvaltainen elämänlaatu on selkeästi parantunut. Harjoittelujaksojen aikana hyödyt on selkeitä mutta ongelmana on monessa tapauksessa fyysisen aktiivisuuden laskeminen lähtötasolle seurantajaksojen aikana, jolloin harjoittelulla saadut hyödyt jäävät tilapäisiksi. Jatkuva motivointi ja ammattitaitoinen ohjaus myös harjoittelujakson ulkopuolella edesauttavat fyysisen aktiivisuuden jatkuvuutta.
Työ suoritettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietoa haettiin seuraavista tietokannoista: PubMed, Ebsco Academic Search Premier, MedLine ja Sage Journal. Tutkimustulokset rajattiin erilaisilla poissulkukriteereillä, minkä jälkeen tehtävään valikoitui seitsemän tieteellistä artikkelia. Keskeisinä asiasanoina olivat skitsofrenia, liikunta, kuntoutus, fyysinen harjoittelu ja fyysinen aktiivisuus.
Artikkeleissa esiintyneiden tulosten perusteella saatiin seuraavia johtopäätöksiä: Liikunnasta on hyötyä skitsofreniapotilaiden kuntouttamisen osalta monessa tärkeässä asiassa kuten sosiaalisten suhteiden edistämisessä, mielialan kohenemisessa, unen laadun paranemisessa ja fyysisen kunnon lisääntymisessä. Näiden tulosten parantumisen myötä kokonaisvaltainen elämänlaatu on selkeästi parantunut. Harjoittelujaksojen aikana hyödyt on selkeitä mutta ongelmana on monessa tapauksessa fyysisen aktiivisuuden laskeminen lähtötasolle seurantajaksojen aikana, jolloin harjoittelulla saadut hyödyt jäävät tilapäisiksi. Jatkuva motivointi ja ammattitaitoinen ohjaus myös harjoittelujakson ulkopuolella edesauttavat fyysisen aktiivisuuden jatkuvuutta.