Selviytymiskeinot seksuaaliväkivallan kokemuksen jälkeen

Abstract

Opinnäytetyössä tuotettiin tietoa siitä, miten käytännön terveydenhoitajatyössä voidaan paremmin huomioida seksuaalisen väkivallan uhreja ja miten heidän selviytymistään voidaan tukea. Opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia selviytymiskeinoja täysi-ikäiset naiset käyttävät selviytyäkseen seksuaaliväkivallan kokemusten jälkeen. Tehtävänä oli vastata tutkimuskysymykseen siitä, millaisia selviytymiskeinoja täysi-ikäiset naiset käyttävät selviytyäkseen seksuaaliväkivallasta. Menetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta.

Opinnäytetyön aineistosta saadut tulokset jakaantuivat hyvinvointia edistäviin ja heikentäviin tekijöihin. Hyvinvointia edistäviä keinoja ovat sosiaalinen tuki, fyysinen aktiivisuus, mobiili-interventio sekä hengellisyys ja uskonnollisuus. Hyvinvointia heikentäviä keinoja ovat päihteiden käyttö, itsetuhoisuus ja syömishäiriöt sekä itseen kohdistuvat negatiiviset ajatukset. Seksuaalisen väkivallan käsittelemisen haastavuus voi ajaa uhrin päihteiden käyttöön. Häpeä tapahtuneesta altistaa hyvinvointia heikentäviin keinoihin ja kokemuksesta toipuminen vaikeutuu. Turvallinen ympäristö, kokemusten jakaminen muiden kanssa, tiedon saaminen ja itselleen mieluinen tekeminen luo pohjan itsemyötätunnolle ja selviytymiselle.

Opinnäytetyön tulosten perusteella ilmeni jatkotutkimuksen tarve mobiili-intervention hyödyntämisestä osana seksuaalisesta väkivallasta selviytymistä. Lisäksi tulosten perusteella esiin nousi jatkotutkimuksen tarve transihmisten saamaan tukeen ja heidän huomioimiseensa tukiryhmien suunnittelussa.

The aim of this thesis was to produce information on how to consider victims of sexual violence in practical public health nursing work and how to support their survival. The purpose was to find out which coping mechanisms adult women use to cope after experiences of sexual violence. The method used in the thesis was a descriptive literature review.

The results were divided into two main components: the factors that promote and factors that debilitate well-being. The findings suggest that survivors of sexual violence benefited from peer support, receiving information, receiving help from others and providing it to others. Physical activities, spirituality and religiousness can also promote well-being. The results revealed that challenges of dealing with sexual violence may lead to substance use as a coping mechanism. Shame and self-blame can lead to negative thoughts and actions on themselves.

For health care providers, it is important to recognize survivor’s needs, symptoms and possible coping mechanisms. Further studies are required to find out about the sexual violence experienced by transgender people, the support they receive and how to acknowledge their needs of support in support groups. In addition, further studies are needed on utilization of a mobile intervention method as part of coping with sexual violence.