Traumainformoitu työote mielenterveyskuntoutuksessa
Hirvasniemi, Katriina (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403084072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403084072
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia traumainformoidun työotteen käyttöä mielenterveyskuntoutuksessa. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin, millaisia kokemuksia kuntoutujilla ja ammattilaisilla on traumainformoidun työotteen käytöstä. Lähteinä toimineet tutkimukset löytyivät SAGE Journal, Cinahl Ultimate ja ProQuest tietokannoista.
Teoreettisessa viitekehyksessä traumainformoituun työotteeseen ja mielenterveyskuntoutukseen liittyviä käsitteitä avataan monipuolisesti. Teoriaosuus koostuu erilaisesta kirjallisuudesta ja verkkomateriaaleista. Mielenterveyspalveluiden käyttäjillä on tutkitusti enemmän traumoja kuin muulla väestöllä. Trauman tunnistaminen olisi siis erityisen tärkeää mielenterveyspalveluita tuottavissa organisaatioissa. Kuitenkin traumainformoidun työotteen käyttöönotto ja jokapäiväiseen käyttöön sisällyttäminen on osoittautunut hankalaksi.
Tutkimusaineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja aineistolle tehtiin temaattinen analyysi. Kuntoutujan yksittäisessä kokemuksessa työotteen käytöstä korostui pääasiassa positiivinen kokemus turvallisuuden tunteesta. Tietoa oli niukasti kuntoutujien osalta saatavilla, joten varsinaisia johtopäätöksiä ei kyetty muodostamaan. Tuloksissa esille tuotuja haasteita olivat resurssipulat, epäily omista taidoista, organisaation valmiuden puute, erilaiset näkemykset trauman vaikutuksesta mielenterveyteen, trauman läsnäolo vaikeuttamassa hoitoa, työotteen rajoitukset perinteisissä rooleissa, tarve lisäkoulutukselle, henkilöstön hyvinvoinnin lisääminen, ja koulutuksen lisäämä tietoisuus ja ymmärrys.
Traumainformoidun työotteen käyttökokemuksia on tutkittu vielä suhteellisen vähän. Olisikin tärkeää tehdä lisää tutkimusta, jotta saataisiin kattavampi näkemys niin asiakkaiden, kuin ammattilaistenkin kokemuksista. Myös koulutuksen lisääminen olisi tärkeää, jotta ammattilaisten tieto ja itsevarmuus työotteen käytöstä saisivat vahvistusta. Tärkeää olisi myös huolehtia ammattilaisten hyvinvoinnista ja näin estää työuupumusta ja sijaistraumatisoimista.
Teoreettisessa viitekehyksessä traumainformoituun työotteeseen ja mielenterveyskuntoutukseen liittyviä käsitteitä avataan monipuolisesti. Teoriaosuus koostuu erilaisesta kirjallisuudesta ja verkkomateriaaleista. Mielenterveyspalveluiden käyttäjillä on tutkitusti enemmän traumoja kuin muulla väestöllä. Trauman tunnistaminen olisi siis erityisen tärkeää mielenterveyspalveluita tuottavissa organisaatioissa. Kuitenkin traumainformoidun työotteen käyttöönotto ja jokapäiväiseen käyttöön sisällyttäminen on osoittautunut hankalaksi.
Tutkimusaineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja aineistolle tehtiin temaattinen analyysi. Kuntoutujan yksittäisessä kokemuksessa työotteen käytöstä korostui pääasiassa positiivinen kokemus turvallisuuden tunteesta. Tietoa oli niukasti kuntoutujien osalta saatavilla, joten varsinaisia johtopäätöksiä ei kyetty muodostamaan. Tuloksissa esille tuotuja haasteita olivat resurssipulat, epäily omista taidoista, organisaation valmiuden puute, erilaiset näkemykset trauman vaikutuksesta mielenterveyteen, trauman läsnäolo vaikeuttamassa hoitoa, työotteen rajoitukset perinteisissä rooleissa, tarve lisäkoulutukselle, henkilöstön hyvinvoinnin lisääminen, ja koulutuksen lisäämä tietoisuus ja ymmärrys.
Traumainformoidun työotteen käyttökokemuksia on tutkittu vielä suhteellisen vähän. Olisikin tärkeää tehdä lisää tutkimusta, jotta saataisiin kattavampi näkemys niin asiakkaiden, kuin ammattilaistenkin kokemuksista. Myös koulutuksen lisääminen olisi tärkeää, jotta ammattilaisten tieto ja itsevarmuus työotteen käytöstä saisivat vahvistusta. Tärkeää olisi myös huolehtia ammattilaisten hyvinvoinnista ja näin estää työuupumusta ja sijaistraumatisoimista.