USKONTODIALOGI KOTOUTUMISEN TUKENA : Kokemuksia naisten uskontodialogista Vantaalla
Väyrynen, Susanna (2014)
Väyrynen, Susanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416429
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Väyrynen, Susanna. Uskontodialogi kotoutumisen tukena. Kokemuksia naisten uskontodialogista Vantaalla. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2014. 65 sivua, 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK).
Tämä opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tavoitteena oli jär-jestää uskontodialogitapahtumia muslimi- ja kristityille naisille Vantaalla. Uskontodialogilla tavoiteltiin ennakkoluulojen vähenemistä ja vuorovaikutuksen lisääntymistä eri uskontojen edustajien välillä. Kehittämistyön toimeksianto tuli Vantaan kaupungin ja seurakuntien maahanmuuttajatyöntekijöiltä. Kehittämistyö toteutettiin monialaisena yhteistyönä kaupungin, seurakuntien ja maahanmuuttajajärjestöjen edustajien kanssa.
Uskontodialogin toteuttamismuodoksi valittiin keskusteluiltojen järjestäminen ja niistä käytettiin nimeä ”Miten meillä, miten teillä? Arjen usko muslimien ja kristittyjen naisten elämässä”. Keskusteluiltoja järjestettiin neljä kertaa talven ja kevään 2013-2014 aikana.
Uskontodialogihanketta arvioitiin osallistujien teemahaastatteluin. Arviointia varten haastateltiin kuutta osallistujaa. Osallistujat olivat kokeneet uskontodialogin tärkeänä. Dialogissa oli opittu paljon sekä omasta että muiden uskonnosta ja tavasta uskoa. Osallistujat olivat tutustuneet toisen uskonnon edustajiin ja saaneet uusia tuttuja ja ystäviä. Sekä kristityt että muslimit kokivat toisensa helpommin lähestyttävinä dialogin myötä. Osa oli kokenut keskustelujen ilmapiirin hyvänä, osa ahdistavana tiukkojen uskontulkintojen vuoksi.
Uskontodialogi oli vaikuttanut selvästi osallistujien käsityksiin omasta ja toisten uskonnosta sekä uskonnon edustajista. Voidaan siis sanoa myös kaksisuuntaisen kotoutumisen ja osallisuuden lisääntyneen. Uskontodialogi vaatii kuitenkin valmiutta reflektoida omaa vakaumustaan, jotta muutosta voi tapahtua. Hankkeen kokemusten perusteella uskontodialogille oli selvästi tarvetta ja sille on paikkansa kotouttamisenkin kentällä. Sen muotoa ja tarkoitusta on kuitenkin tärkeä pohtia.
Väyrynen, Susanna. Uskontodialogi kotoutumisen tukena. Kokemuksia naisten uskontodialogista Vantaalla. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2014. 65 sivua, 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK).
Tämä opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tavoitteena oli jär-jestää uskontodialogitapahtumia muslimi- ja kristityille naisille Vantaalla. Uskontodialogilla tavoiteltiin ennakkoluulojen vähenemistä ja vuorovaikutuksen lisääntymistä eri uskontojen edustajien välillä. Kehittämistyön toimeksianto tuli Vantaan kaupungin ja seurakuntien maahanmuuttajatyöntekijöiltä. Kehittämistyö toteutettiin monialaisena yhteistyönä kaupungin, seurakuntien ja maahanmuuttajajärjestöjen edustajien kanssa.
Uskontodialogin toteuttamismuodoksi valittiin keskusteluiltojen järjestäminen ja niistä käytettiin nimeä ”Miten meillä, miten teillä? Arjen usko muslimien ja kristittyjen naisten elämässä”. Keskusteluiltoja järjestettiin neljä kertaa talven ja kevään 2013-2014 aikana.
Uskontodialogihanketta arvioitiin osallistujien teemahaastatteluin. Arviointia varten haastateltiin kuutta osallistujaa. Osallistujat olivat kokeneet uskontodialogin tärkeänä. Dialogissa oli opittu paljon sekä omasta että muiden uskonnosta ja tavasta uskoa. Osallistujat olivat tutustuneet toisen uskonnon edustajiin ja saaneet uusia tuttuja ja ystäviä. Sekä kristityt että muslimit kokivat toisensa helpommin lähestyttävinä dialogin myötä. Osa oli kokenut keskustelujen ilmapiirin hyvänä, osa ahdistavana tiukkojen uskontulkintojen vuoksi.
Uskontodialogi oli vaikuttanut selvästi osallistujien käsityksiin omasta ja toisten uskonnosta sekä uskonnon edustajista. Voidaan siis sanoa myös kaksisuuntaisen kotoutumisen ja osallisuuden lisääntyneen. Uskontodialogi vaatii kuitenkin valmiutta reflektoida omaa vakaumustaan, jotta muutosta voi tapahtua. Hankkeen kokemusten perusteella uskontodialogille oli selvästi tarvetta ja sille on paikkansa kotouttamisenkin kentällä. Sen muotoa ja tarkoitusta on kuitenkin tärkeä pohtia.