Perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen peruskoulussa: oppilashuoltotyöryhmien jäsenten kokemuksia

Abstract

Perheväkivalta on ajankohtainen ja yhteiskunnallinen ilmiö, jota voidaan pitää sosiaalisena ongelmana. Perheväkivaltaa kokeneen lapsen varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen on tärkeää lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Lapset viettävät suuren osan ajastaan koulussa, joten koulun henkilökunnalla tulisi olla valmiuksia tunnistaa ja puuttua lapsen elämässä tapahtuvaan perheväkivaltaan. Saimme aiheen tutkimuksellemme Kouluhyvinvointihankkeesta, joka toteutetaan Oulun seudulla.

Kuvailemme oppilashuoltotyöryhmien jäsenten yksilöllisiä kokemuksia perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamisesta ja tilanteeseen puuttumisesta peruskoulussa. Kuvailimme myös oppilashuoltotyöryhmien kehittämistarpeita perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistamiseen ja hänen tilanteeseensa puuttumiseen. Kouluhyvinvointihanke voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia kehittämistyössään.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahden peruskoulun oppilashuoltotyöryhmien jäseniltä avoimilla ryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksemme tietoperusta koostuu aiemmista tutkimuksista, tutkimuskirjallisuudesta sekä sosiaali- ja terveysalan kirjallisuudesta.

Tutkimukseen osallistuvien kokemukset perheväkivallasta olivat yksilöllisiä, mutta yhteistä niille oli, että perheväkivaltaa kokeneen lapsen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttumien peruskoulussa koettiin haasteelliseksi. Tämä johtuu osaksi siitä, että aika- ja muita resursseja ei koettu olevan tarpeeksi oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Perheväkivalta ajateltiin myös perheen yksityiseksi asiaksi, johon on vaikea puuttua ulkopuolelta. Tuloksista kävi ilmi, että koulun henkilökunta koki työyhteisön tuen ja yhteistyön merkityksen perheväkivaltatilanteissa tärkeäksi. Haastateltavien mukaan tarvittaisiin lisää koulutusta ja yhteisiä toimintamalleja ja – periaatteita perheväkivaltatilanteissa toimimiseen.

Domestic violence is a current and social phenomenon, which can be considered a social issue. An early recognition of a child who has experienced domestic violence and early intervention are essential in enhancing the holistic well-being of children. Personnel of schools should have transferable skills in recognizing violence occurring in a child's life and intervening in domestic violence situations. We got the theme of this study from the Kouluhyvinvointi project which is executed in the Oulu region.

The purpose of this study is to describe the individual experiences of recognition of and intervening in domestic violence situations at comprehensive school level by student welfare team members. Ideas for development are also discussed in order to make recognizing children who have experienced domestic violence and intervening in their situation more definite in the future. The results of this study can also benefit the Kouluhyvinvointi project.

The study was executed as a qualitative study. The data of the study was collected from student welfare team members of two comprehensive schools by using open group interviews. The data was analyzed by using an inductive content analysis. The theoretical framework of this study consists of previous studies, scientific literature and literature of social and health care.

The experiences of the participants of this study differed on individual level. One thing in common was the experience that recognizing children who had experienced domestic violence and intervening in their situation in a comprehensive school is challenging. This is partially due to the feeling of not having enough time and other resources to face children individually. The results showed that the school personnel considered support from the work community and co-operation to be essential in handling domestic violence situations. For the recognition of a child experiencing domestic violence and intervening in the situation to be more efficient, more training and common operating models and principles of functioning in domestic violence situations would be required according to the interviewees.