Kulttuurivienti murroksessa : Alan uudet ansaintalogiikat – case Suomen Pariisin Instituutti

Abstract

Kun rahoittajatahot reagoivat taiteen ja kulttuurin tarpeisiin viiveellä tai liian lyhytnäköisesti, eivät apurahat tue pitkäjänteistä kulttuurityötä. Lisäksi taidemarkkinat nähdään helposti puhtaasti tuotemyyntinä, eivätkä laajempina taiteen prosesseja tukevana kokonaisuutena, jotka lopulta johtavat potentiaalisesti myytäviin tuotteisiin ja joissa taide ja markkinat ovat harmoniassa (Sjöberg 2011). Siksi apuraharakenne ei kata tavoitteellisen, vaikkakin voittoa tavoittelemattoman kulttuuri-instituutin työtä ja tarpeita.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on avata kulttuuriviennin piirissä käytössä olevia ansaintalogiikoita ja katsoa niitä kulttuurivientiä harjoittavan, ja sitä harjoittavien toimijoiden vastaanottajana toimivan Suomen Pariisin kulttuuri-instituutin näkökulmasta.

Liiketoiminnan näkökulmasta löytyy sevityksiä ja toimenpide-ehdotuksia kulttuuriviennin alalta ja rahoituksesta melko hyvin. Lisäksi löytyy tilastotietoa kulttuuriyrityksistä ja toimialoista; niiden viennistä ja työllistämisvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan ennakoida tulevaa ja vetää tulevaisuuden kehityskaaresta johtopäätöksiä. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan vastaa voittoa tavoittelemattoman organisaation rahoitushaasteisiin.

Kirjallisista lähteistä koostuvaa teoriaosuutta tukemaan otan asiantuntijoiden lausumia kommentteja. Lisäksi aion tutustua muiden toimialojen kulurakenteisiin ja rahoitusmalleihin ja selvittää olisiko kulttuurialalla jotain opittavaa muualta. Teen ehdotukseni rahoitusmallien uudistamiseksi haastatteluiden ja kirjallisen lähdemateriaalin pohjalta.

Taiteen ja kulttuurin saralla voitaneen sanoa liian kauan vallinneen tilan jossa taidetta itsessään pidetään riittävän arvokkaana ja tärkeänä perusteena jatkuvan, turvatun apurahoituksen saamiselle. Taiteen sisällön ja laadun ylläpitämisen, kehittämisen ja ajanmukaistamisen nimissä tekee hyvää ravistella näitä luutuneita ajatusmalleja ja ”pakottaa” taiteen ja kulttuurin toimijat ideoimaan rahoituksen lähteensä laajemmin ja luovemmin.

This thesis examines the export of culture and cultural products with a focus on the possible ways to fund these activities. Fundraising is examined in greater de-tail by having a look at the actual ways of finding the resources and then by exploring the innovations of new business models. This thesis gives ideas for the general fundraising of a cultural, non-profit institution.

The theoretical framework consists of the following elements; cultural export, business model and non-profit organization. The theoretical section focuses on the actual business models and ways of fundraising as well as on explaining the concept of cultural export and reasoning it.

During the study, I conducted interviews with a few key personalities in the Finnish cultural field. Their effort gives the content for the empirical section of the work. Besides that, the data and especially the theoretical frame of this work con-sist of background information learned from the research done in the culture sector and information gathered from business model guidebooks.

The research done from the point of view of for-profit organizations and commer-cial activities do not apply as such in the case of non-profit organization. Therefore it is important to keep in mind the specific features of a non-profit organisation, their principles and marketing strategies.

Traditionally a cultural organisation receives its financing from ticket sales, grants and awards. In today’s situation these existing structures are insufficient and new innovations in the field of business models should be done. In the name of quality and renewal, it can be said that this situation is necessary and healthy for cultural organizations which therefore are obliged to renew also their functions and ask themselves the question what their mission and reason for existence is.