Hukkakuva-analyysi natiiviröntgentutkimuksista Kuvantamiskeskuksessa

Abstract

Hukkakuvien välttäminen on tärkeä osa potilaan säteilyaltistuksen optimointia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa hukkakuvien määrästä ja röntgenkuvien hylkäyssyistä natiiviröntgentutkimuksissa Kuvantamiskeskuksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hukkakuva-analyysi natiiviröntgentutkimuksista Kuvantamiskeskukselle. Opinnäytetyön tutkimusongelmina selvitettiin, kuinka paljon hukkakuvia syntyy ja mitkä ovat röntgenkuvien hylkäyssyyt natiiviröntgentutkimuksissa eri tutkimuskohteissa sekä eri kuvauslaitteilla. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin Kuvantamiskeskuksen Qlikview tilasto-ohjelmasta. Aineisto sisälsi tutkimus- ja eksponointimäärät sekä hukkakuvien määrän ja röntgenkuvien hylkäyssyyt vuodelta 2013, kymmeneltä natiiviröntgenkuvauslaitteelta sekä kaikista natiiviröntgentutkimuskohteista. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna tilastollista Tixel-ohjelmaa.

Tulosten mukaan hukkakuvaprosentti eri natiiviröntgenkuvauslaitteilla ja eri natiiviröntgentutkimuskohteissa oli keskimäärin 3,8 %. Hukkakuvaprosentti eri kuvauslaitteilla vaihteli välillä 0,9–6,8 %. Tutkimuskohteiden välillä suurin hukkakuvaprosentti oli ristiluun natiiviröntgentutkimuksessa (24,5 %). Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat hukkakuvaprosentit olivat lapaluun natiiviröntgentutkimuksessa (21,3 %) ja polvien natiiviröntgentutkimuksessa (15,6 %). Tutkimuskohteita, joissa hukkakuvaprosentti ylitti 7,0 %, oli 25. Yleisin merkitty röntgenkuvien hylkäyssyy oli asettelu.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että hukkakuva-analyysi on yhä tarpeellinen digitaalikuvantamisessa. Röntgenkuvien hylkäyssyiden lisäksi natiiviröntgentutkimuskohteet, joissa hukkakuvia syntyi eniten, vastasivat suurelta osin aikaisempien tutkimusten tuloksia. Röntgenkuvien hylkäyssyiden osalta tulosten luotettavuutta vähensi se, että röntgenkuvien hylkäyssyitä ei ollut suurimmaksi osaksi merkitty. Hukkakuvien määrien osalta tuloksia voidaan pitää melko paikkaansa pitävinä.

Avoiding rejected images is an important part of optimizing patient’s radiation exposure. The objective of this study was to increase the information of the number and reasons of rejected images in x-ray examinations in Kuvantamiskeskus. The purpose of this study was to produce reject analysis of native x-ray examinations to Kuvantamiskeskus. The research problems of this thesis were to find out the number of rejected images occur and what are the reasons for the rejected x-ray images of different devices and different x-ray examinations. The research method was a quantitative study. The data were gathered from statistical programme called Qlickview. The data contained the number of examinations and exposures, as well as the amount of reject images and the x-rays reasons for the rejection in 2013. The data were analyzed by using the statistical programme Tixel.

The results of this study show that the retake rate in different examination devices and in different examination targets was approximately 3,8 %. The biggest retake rate between examination devices was 6,8 % and the smallest was 0,9 %. The biggest retake percentage between examinations was in sacrum x-ray examination (24,5 %). The second biggest retake percentage was in shoulder blades x-ray examination (21,3 %) and the third biggest was in knees x-ray examination (15,6 %). There were 25 examinations which had retake rate over 7 %. The most common reason to reject x-ray image was positioning.

According to the results of this study reject analysis is still needed in digital x-ray examinations. The results were most parts similar compared to previous reports. Analyzing the reasons of x-ray images rejection was complicated by the fact that the x-ray images rejection reasons were not marked up in the largest part of examinations. The thesis found that the reasons for x-ray image rejections failing to record reduced the reliability of results. The amount of reject images can be considered quite reliable.