Maatalousinvestointien luototuksen arviointi

Abstract

Maatalouden voimakas rakennekehitys on viime vuosikymmenten aikana vähentänyt tilojen lukumäärää ja kasvattanut tilakokoa. Nykyisin rahoitettavina on yksittäisiä isoja maatalousyrityksiä, mikä lisää rahoittajalle aiheutuvaa riskiä. Aiemmin luotot ovat jakaantuneet monille eri tiloille, kun nykyisin yli puolet maatalousyritysten lainakannasta on alle yhdellä kymmenesosalla tiloista. Tämän lisäksi maatalousyrityksistä saatava taloudellinen informaatio on usein puutteellista verrattuna muihin yrityksiin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten rahoittajat arvioivat luototettavia maatalousinvestointeja ja miten luototuksen arviointia voidaan kehittää. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena Etelä-Pohjanmaan alueella kesän 2014 aikana. Haastatteluja tehtiin yhteensä kuusi kappaletta, viiden eri pankkiryhmän maatalousasiantuntijoille.

Tutkimustulosten mukaan jokaisessa pankkiryhmässä luototuksen arviointi perustuu asiakkaan kanssa käytäviin luottoneuvotteluihin ja asiakaskokonaisuuden tilanteen analysointiin. Tärkeintä luototuksen arvioinnissa on kokonaiskäsityksen luominen rahoitettavasta investoinnista ja yrityksestä. Jokaisella luotottajalla on omat painotuksensa luototuksen arvioinnissa.

Haastatteluista nousi esiin maatalousyrityksen taloudellisen tilanteen arvioivan standardoidun laskentapohjan kehittäminen. Laskentapohjaa voisivat hyödyntää yrittäjä, laskija ja rahoittaja. Laskijalla tarkoitetaan esimerkiksi ProAgriaa tai muuta vastaavaa tahoa, joka tekee maatalousyrityksille esim. maksuvalmiuslaskelmia. Yrittäjän ominaisuuksien arviointiin toivottiin myös kehitystä, sillä yrittäjän arviointi koettiin tärkeimmäksi, mutta myös haastavimmaksi arvioitavaksi asiaksi luototuksessa. Selkeä yrittäjän ominaisuuksien arviointipohja voisi tuoda tähän hyvän avun.

Agriculture has developed strongly in the last decades. The number of farms is decreasing and simultaneously the sizes of farms are increasing. The risks to a financier are higher when granting credit is concentrated on large farm units. Now-adays less than one-tenth of the farm businesses have more than half of farming liability. The financial information about farm businesses that a financier gets is mostly incomplete.

The purpose of this study was to examine how financiers evaluate reliable agricul-tural investments and how the evaluation of credit granting could be improved. This thesis was carried out with an interview study in the Etelä-Pohjanmaa area during the summer of 2014. Six agricultural experts from five banking groups were interviewed.

According to this study the evaluation of credit granting is based on negotiations with customers and the process of analysing the whole situation. The most im-portant thing is to create a general overview of the investment and business. Every creditor has their own emphases in the evaluation process. The interviewees sug-gested that there should be a formula for evaluating the financial situation of a standard farm business which could be used by an entrepreneur, for accounting and by a financier. The ways to evaluate the features of the entrepreneur should be improved because it’s the most important and challenging part in the process of crediting.