Yläharvennettujen metsien arvon määritys Etelä-Lapissa

Abstract

Summa-arvomenetelmä on Suomessa yleisimmin käytetty menetelmä metsätilojen arvon määrittämisessä, mutta Tapio Palvelut Oy:n laatimia summa-arvomenetelmän aputaulukoita voidaan suoraan soveltaa vain alaharvennettuihin metsiin. Jaksollisessa metsänkasvatuksessa tehdään kuitenkin alaharvennusten lisäksi yleisesti myös yläharvennuksia.

Tutkimuksen tavoitteena oli laatia aputaulukot yläharvennetuille metsille Etelä-Lapin alueelle ja verrata taulukoihin laskettuja odotusarvokertoimia Tapio Palvelut Oy:n laatimien aputaulukoiden odotusarvokertoimiin. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten eri harvennustavat ja niistä johdetut odotusarvokertoimet vaikuttavat puuston arvoon.

Tutkimus toteutettiin simuloimalla OpeMotti-simulaattorilla kasvatusketjuja niin, että myöhempi harvennus tehtiin yläharvennuksena. Simulointien tuloksista laadittiin yläharvennuksille omat aputaulukot. Lisäksi laadittujen aputaulukoiden ja Tapion aputaulukoiden odotusarvokertoimia sovellettiin esimerkkimetsiköihin. Eri harvennustavoilla ja odotusarvokertoimilla saatuja puuston arvoja verrattiin toisiinsa niin, että laskelmassa otettiin huomioon myös harvennusten välitön hakkuutulo.

Tutkimuksessa todettiin, että laadituista taulukoista tuli männiköiden kohdalla ainakin hyvin suuntaa antavia. Männiköt kehittyivät pääsääntöisesti hieman hitaammin kuin Tapion simuloinneissa, mutta erot eivät olleet merkittäviä. Odotusarvokertoimien soveltamisessa esimerkkimänniköille saatiin yläharvennukselle suurempi arvo, kun laskettiin yhteen harvennusten välitön hakkuutulo ja puustolle odotusarvokertoimella saatu arvo harvennuksen jälkeen. Kuusikoiden kasvut poikkesivat puolestaan simuloinneissa enemmän Tapion taulukoiden taustalla olevista simuloinneista, eikä kuusikoille laadituista taulukoista tullut vertailukelpoisia Tapion taulukoihin nähden.

Männiköiden kohdalla tulokset tukevat sitä oletusta, että yläharvennuksen jälkeen puustolle jää enemmän odotusarvoa alaharvennukseen nähden. Tulosta voi pitää loogisena, koska yläharvennuksen jälkeen metsään jää pienempi läpimittaista puuta, jolla voi olettaa olevan vielä arvokasvua jäljellä.

In Finland, the most used forest property valuation method is the summation approach. The sum value auxiliary tables prepared by Tapio Services Ltd can only be directly applied to low-thinned forests. However, high thinning operations are also commonly carried out in periodic forest management.

The aim of this study was to develop auxiliary tables for high thinned forests in the Southern Lapland region and to compare the expected value coefficients calculated for those of Tapio Services Ltd. The study aimed to investigate how different thinning methods and the expected value coefficients calculated from them affect the value of standing timber.

In the study, growth chains with high thinning were calculated using the OpeMotti simulator. From the results of the simulations, separate tables were prepared for high thinned forests. The expected value coefficients from the developed table and Tapio`s tables were applied to three example stands. Immediate harvesting revenue was also added to the value of the stands.

In the study, the tables for pine stands provided indicative results, although the pine stands developed slightly slower than in Tapio`s simulations. For pine stand high thinning, a higher value was obtained compared to low thinning, when combining immediate harvesting revenue and the value of standing timber calculated with using the coefficients. The tables for spruce stands did not yield comparable results because the growth of spruce stands differed significantly more in the simulations compared to Tapios`s simulations.

For pine stands, the results were logical, as in the high thinning, smaller trees with growth potential, are left in the forest. Therefore, it can be assumed that the standing timber in high thinned stands has a higher expected value than in low thinned stands.