Loviisan loppusijoituslaitoksen ruiskubetonin ikääntymisen tutkiminen ja tutkimusohjelman luominen

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin Loviisan ydinvoimalaitokselle. Sen tavoitteena oli suorittaa loppuun aikaisemmin aloitettu loppusijoituslaitoksen ruiskubetonin kuntotutkimus ja analysoida käytettyjen tutkimusmenetelmien hyödyllisyyttä, koska toimeksiantajaa kiinnosti tutkimusmenetelmien määrän mahdollinen vähentäminen jatkossa. Tavoitteena oli myös laatia ruiskubetonin kunnon seurantaa varten tutkimusohjelma, jonka mukaan ruiskubetonin kuntoa seurataan tulevaisuudessa. Lisäksi opinnäytetyöllä haluttiin täsmentää käsitteiden sulfaatti ja sulfiitti käyttämistä, koska aikaisemmissa raporteissa niitä oli käytetty päällekkäin. Betonin kunnon selvittämiseksi suoritettiin kuntotutkimus, jonka näytteet tutkittiin laboratoriossa. Tämän jälkeen pohdittiin käytettyjen tutkimusmenetelmien tarpeellisuutta sekä määriteltiin ruiskubetonin kunnon seuraamiselle menetelmien käyttämisen malli. Tähän päädyttiin lukemalla alan kirjallisuutta ja haastattelemalla betoniasiantuntijoita. Opinnäytetyön päätuloksena olivat tutkimusohjelman luominen ja sen pohjaksi määritelty tutkimusmenetelmien käyttämisen malli. Nämä perustuivat hyvin pitkälle kuntotutkimuksista saatuihin tuloksiin, joiden mukaan ruiskubetoni oli sekä aikaisempien että tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella ikäisekseen hyväkuntoista eikä ulkoisten rasitusten lisääntymisestä ollut merkkejä. Johtopäätöksenä oli, että kuntotutkimuksessa käytettävien menetelmien määrää ei voitu juurikaan vähentää, mutta betonin hyvän kunnon takia tutkimuksia voidaan jatkossa harventaa, mikäli merkittäviä muutoksia ei tapahdu kemiallisessa rasituksessa eikä olosuhteissa. Laadittu tutkimusohje tullaan jatkossa liittämään loppusijoituslaitoksen jo olemassa olevaan rakenteiden ikääntymisen seurantaohjelmaan. Asiasanat: ruiskubetoni, kuntotutkimusmenetelmä, loppusijoituslaitos, rasitustekijä