Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisosaaminen : Osaamisen itsearviointi koulutuksen loppuvaiheessa

Abstract

Sosiaali- ja terveysalalla tapahtuvassa muutoksessa korostuu sairaanhoitajan ammattiosaaminen tehtäväkuvan laajenemisen myötä. Sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen on lyhyessä ajassa osoittautunut tehokkaaksi ja hyödylliseksi toimintamuodoksi.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lääkkeenmääräämiskoulutuksen 2011-2012 käyneiden opiskelijoiden itsearvioitua lääkkeenmääräämisosaamisen tasoa asetuksella säädellyn koulutuksen loppuvaiheessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voi hyödyntää sairaanhoitajille suunnatun lisäkoulutuksen jatkokehittämiseen. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä, johon vastasi 109 vuonna 2012 koulutuksen loppuvaiheessa ollutta tai jo valmistunutta opiskelijaa. Vastaajat vastasivat neljän eri osaamisalueen kysymyksiin, jotka liittyvät lääkkeenmääräämisosaamiseen: 1) lääkehoidon eettinen ja juridinen osaaminen, 2) kliinisen tutkimisen ja terveydentilan arvioinnin osaaminen, 3) näyttöön perustuvan päätöksenteon osaaminen ja 4) lääkehoitoon liittyvä osaaminen. Opinnäytetyössä kuvattiin lisäksi lääkkeet, joita opiskelijat arvioivat tulevansa määräämään.

Tuloksien mukaan parhaiten arvioitiin osattavan lääkkeenmääräämiskoulutuksen loppuvaiheessa lääkehoidon eettinen ja juridinen osaaminen. Heikoiten koettiin osattavan lääkehoitoon liittyvä osaaminen. Parhaiten arvioitiin tunnistettavan lääkkeenmääräämiseen liittyvä oma tehtäväalue sekä oman osaamisen rajat. Potilaan perusteellinen kliininen tutkiminen, tutkimusnäyttöön perustuvan tiedon soveltaminen lääkkeenmääräämisessä sekä lääkehoitoon liittyvä osaaminen vaativat harjoitusta. Tulosten perusteella lääkkeenmääräämiskoulutuksen osa-alueiden painotukset ovat kohdillaan.

The changes taking place in the fields of social and health care emphasize nurses’ professional skills due to the extension of their work duties. Granting nurses the right to prescribe medicines has already turned out to be an efficient and useful working model.

The purpose of this thesis was to examine the competence level of those nurses who took the pre-scription education in 2011-2012 as decreed by the related legislation. The method used was a self-evaluation conducted at the end of the education, and the aim was to produce information that could be used in the development of the prescription education. The thesis was carried out as quantitative research, and the research method was a survey. The survey was answered by 109 students who were either at the end of their prescription education or who had already graduated in 2012. The students answered questions concerning four competence areas needed in prescrib-ing: 1) the ethical and legal competence, 2) the competence related to clinical examinations and assessment of health condition, 3) the decision-making competence based on evidence-based in-formation and 4) pharmacological competence. The thesis also described the drugs that the stu-dents estimated themselves to be prescribing in the years to come.

According to the results, the best self-evaluated competence at the end of the prescription education was in the ethical and legal area. On the other hand, the respondents evaluated their pharmacological competence as their weakest area. The best competence was deemed to be in their ability to recognize their own sphere of responsibility in prescribing as well as the limitations of their personal skills. Areas that needed improvement were deemed to be in clinical examination, the application of evidence-based information in prescribing and in the competence related to pharmacological treatment. Based on the results, it can be also stated that the different modules in the prescription education have correct emphases in terms of their importance.