Suun terveydenhuollon henkilöstön työhyvinvointi koronapandemian aikana

Abstract

Suun terveydenhuollon toimintaympäristö on suotuisa paikka mikrobien leviämiselle. Työssä käytetään aerosoleja tuottavia instrumentteja ja se tapahtuu läheisessä kontaktissa potilaan kanssa. Pisaratartuntana leviävä koronavirus lähti leviämään maailmalla vuoden 2019 lopulla ja Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi maaliskuussa 2020. Koronapandemian aiheuttamat muutokset terveydenhuollon henkilöstön työhön ovat olleet maailmanlaajuiset. Henkilöstö kohtasi poikkeuksellisen suurta kuormitusta ja työvoimapula kasvoi entisestään. Työelämällä on merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä. Tämä rooli korostuu erityisesti muutostilanteissa, jolloin työelämän tarjoama tuki voi olla avainasemassa yksilön jaksamisen kannalta.

Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata suun terveydenhuollon henkilöstön työhyvinvointia ja hyvinvoinnin taustatekijöitä koronapandemian aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa työhyvinvoinnin tukemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin systemoituna kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku suoritettiin Pubmed, ProQuest ja Cinahl tietokannoista. Aineiston laatu arvioitiin hyödyntäen JBI:n julkaisemia ja Hoitotyön tutkimussäätiön suomentamia tarkistuslistoja. Katsaukseen valittiin mukaan 13 tutkimusartikkelia vuosilta 2020–2023. Aineiston analyysiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tulokset olivat yhteneviä, vaikka alkuperäistutkimukset oli tehty eroavissa infrastruktuuriympäristöissä. Tämä viittaa siihen, että havainnot ovat luotettavia ja yleistettäviä.

Suun terveydenhuollon työhyvinvointia kuormittivat koronapandemian aikana työssä ja työympäristössä tapahtuneet muutokset, kuten kasvanut työmäärä, päivittäisten rutiinien muuttuminen ja lisäsuojaimet. Epävarmuus taloudellisesta tilanteesta lisäsi todennäköisyyttä koetun stressin ja ahdistuksen lisääntymiselle. Työhyvinvointia kuormittivat myös pelot omasta tai läheisten tartunnasta sekä eettinen stressi. Henkilöstö koki velvollisuutta tarjota potilaille parasta mahdollista hoitoa, mutta kokivat samalla pelkoa ja syyllisyyttä perheensä mahdollisesta altistamisesta infektiolle. Koetun työhyvinvoinnin taustalla vaikuttivat sosiodemografiset tekijät, työympäristö sekä subjektiivinen terveydentila. Naiseus, alle 36-vuoden ikä ja alempi koulutustaso ennustivat korkeampaa kuormittuneisuutta. Yksityissektorilla työskentelevät kärsivät taloudellisten menetysten aiheuttamasta stressistä. Julkisella sektorilla työkuorman kasvu oli johtanut lisääntyneeseen kuormitukseen. Heikompi subjektiivinen terveys oli yhteydessä korkeampaan uupumukseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta koronapandemian vaikutusten olleen moninaiset. Se muutti työnteon tapoja, heijastui potilaskontakteihin ja kollegoiden väliseen vuorovaikutukseen sekä herätti useita huolenaiheita eri tasoilla. Työhyvinvointia voidaan jatkossa tukea varmistamalla selkeä viestintä ja henkilöstön riittävä koulutus infektioiden torjuntamenettelyistä. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä sekä henkilöstön tyytyväisyyden että laadukkaan potilashoidon kannalta. Työssä jaksamiseen tulee panostaa ja mielenterveyttä on tuettava pitkällä aikavälillä.