0-6 -vuotiaiden lasten tapaturmien ehkäisy ja niiden puheeksiottaminen neuvolassa

Abstract

Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lasten tapaturmia ja niiden puheeksi ottamista sekä ehkäisyä neuvolassa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, soveltuuko ”Tiedä ja toimi – tapaturmat puheeksi neuvolassa” -kortti terveydenhoitajien mielestä heidän jokapäiväisen työnsä tueksi. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ja saada tietoa millaisia tapaturmia lapsille sattuu ja miten niihin puututaan neuvolassa. Saadun tiedon pohjalta neuvoloiden toimintaa tapaturmien puheeksi ottamisessa voidaan kehittää.

Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastattelulla Kuopion lasten neuvoloiden terveydenhoitajilta (n=7) ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan lasten tavallisimpia tapaturmia ovat putoamiset ja kaatumiset. Näiden lisäksi terveydenhoitajat nostivat esille törmäämiset, palovammat sekä sopimattomien asioiden suuhun viennin. Vanhemmat ovat halukkaita juttelemaan neuvolassa tapaturmista, mutta eivät välttämättä ota niitä itse puheeksi, vaan terveydenhoitajan on yleensä tehtävä aloite tapaturmien puheeksiotosta. Terveydenhoitajat juttelevat vanhempien kanssa valvonnasta sekä ympäristön turvallisuudesta. He ottavat huomioon lapsen iän ja kehityksen keskustellessaan vanhempien kanssa lasten tapaturmista. Tapaturmia ei kuitenkaan aina oteta puheeksi kiireen vuoksi. Tässä tutkimuksessa nousi esille, että lasten tapaturmien puheeksi otto ei ole riittävän systemaattista. Terveydenhoitajien mielestä selkeän työmenetelmän käyttö apuvälineenä helpottaisi tapaturmien puheeksi ottoa ja samoin saman mallin käyttö koko Suomessa. Näin lapsiperheet saisivat tapaturmista samanlaista tietoa. Neuvoloissa ei ole käytössä mitään yhteistä tapaa tapaturmien puheeksi ottamiseksi, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatima ”Tiedä ja toimi – tapaturmat puheeksi neuvolassa” -kortti koettiin tehokkaaksi ja toimivaksi apuvälineeksi. Kortin avulla tapaturmien puheeksi ottaminen olisi valtakunnallisesti yhdenmukaista.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tapaturmien puheeksi oton kehittämisessä neuvolassa. Jatkossa voitaisiin tutkia pilotointitutkimuksena muun muassa sitä, miten ”Tiedä ja toimi – tapaturmat puheeksi neuvolassa” -malli toimii terveydenhoitajien jokapäiväisessä työssä käytännössä.

Abstract The subject of this study is public health nurses’ experiments of children’s injuries and bringing up the subject with parents. The purpose was to describe children’s injuries and how the public health nurses bring them up with parents and also to clarify if Know and Act approach – How to bring up the issue of children’s accidents at post-natal clinics could be a feasible tool for public health nurses’ every day job. The aim was to produce knowledge and increase the understanding of what kind of injuries happen to children and how the public health nurses deal with these at post-natal clinics. The results can be used in developing the approach as to how to bring up the injuries with parents.

This study was qualitative. The research objects were seven public health nurses from the post-natal clinics of the city of Kuopio. The research material was gathered from the public health nurses through an individual interview. The material was analyzed using the inductive content analysis.

According to the results children’s most common injuries are falls and drops. The public health nurses also mentioned collisions, burns and putting unsuitable things into mouth. Parents are willing to talk about injuries in the post-natal clinics but public health nurses need to take the initiative. Public health nurses talk with parents about supervision and the safety of environments. They also consider the children’s age and development when they start by discussing about injuries with parents. Public health nurses still don’t always talk about injuries with parents because they claim of being in a rush. They don’t have any approach to help bringing up the injuries but public health nurses thought that the model produced by the National institute for Health and Welfare (mentioned above) was an effective and a feasible tool and it would bring all post-natal clinics to the same level all around Finland.

This study found that bringing up the injuries with parents is not systematic enough. The public health nurses think that using the approach would make bringing up the injuries easier and the same approach would be used all around Finland. The results of this study can be used in developing bringing up the injuries in post-natal clinics all around Finland. A further study could be a pilot study about how the approach could function in public health nurses’ every day job.