Nallesairaala apuna lievittämässä sydänsairaiden lasten sairaalapelkoja

Abstract

Suomessa syntyy joka vuosi noin 500 sydänsairasta lasta. Tavallisin sydämen rakennepoikkeavuus on kammioväliseinän aukko. Yli puolet sydänvikaisista lapsista tarvitsee yhden tai useamman sydänleikkauksen jo lapsuusiässä. Lapsille tehdään vuosittain noin 330 sydänleikkausta Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla.

Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja se tehtiin yhteistyössä Sydänlapset ja – aikuiset ry:n kanssa. Työn tarkoituksena oli selvittää kyselyn avulla 3-9-vuotiaiden sydänsairaiden lasten (N=9) sairaalapelkoja. Lisäksi selvitettiin lasten pelkoja yleisesti, sekä niihin liittyviä selviytymiskeinoja. Tavoitteena oli lievittää sydänsairaiden lasten pelkoja heille tehtäviä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä kohtaan Nallesairaala toimipisteen avulla.

Opinnäytetyötä ohjaavat kysymykset olivat mistä sydänsairaan lapsen hoitotyö koostuu, miten lapsen kehitys eroaa sydänsairaan lapsen kehityksestä, mitä asioita lapset sekä sydänsairaat lapset pelkäävät sairaalassa ja millaisten selviytymiskeinojen avulla lasten sairaalapelkoja voidaan lievittää.

Lasten pelkoja ja niihin liittyviä selviytymiskeinoja selvitettiin kirjallisuuden ja tutkimusten pohjalta. Sydänsairaiden lasten sairaalapeloista saatiin tietoa kyselyn avulla. Vastaukset avattiin sanalliseen muotoon. Ne analysoitiin kysymysten mukaan, jokainen kysymys erikseen. Tulokset vahvistivat asioita, joita myös tiedonhaun pohjalta saatiin lasten pelkoihin liittyen.

Tuloksina saatiin, että lapsen ja sydänsairaan lapsen ajattelussa ja psykososiaalisessa kehityksessä, eikä heidän kokemissaan sairaalapeloissa ole juurikaan eroa. Pelot jaettiin toimenpiteisiin-, sairaalaympäristöön- ja lapseen itseensä kohdistuviin pelkoihin. Lapset tarvitsevat kognitiivisia, emotionaalisia, ja toimintokeskeisiä selviytymisstrategioita hallitakseen sairaalaan liittyviä pelkoja.

Jatkossa tulisi arvioida Nallesairaalan toimivuutta pelkojen lievittämiskeinona uuden kyselyn avulla. Lisäksi olisi mahdollista tehdä uusi kysely sydänsairaille lapsille, jossa olisi suurempi vastaajien määrä. Tulosten pohjalta saataisiin lisää tietoa sydänsairaille lapsille kohdistettavista sairaalapelkojen hallintakeinoista.

Approximately 500 cardiac diseased children are annually born in Finland. The most common structural abnormality is ventricular septal defect. Over half of the cardiac diseased children need one or more cardiac operations already at childhood age. Approximately 330 cardiac operations are annually conducted at the children’s clinic of Helsinki academic central hospital.

This thesis was operational and it was conducted in co-operation with Sydänlapset ja –aikuiset association. The objective was to sort out hospital fears of 3-9 year old child cardiac patients. In addition, the children's fears in general and ways of coping with them were also surveyed. The objective was to alleviate the fears children have on examinations and treatment procedures conducted on them upon the help of Teddy bear hospital.

Directing questions of the thesis were what does the nursing of child cardiac patient consist of, how a child's development differs from the development of a child cardiac patient, what are children and child cardiac patients fear in hospitals and with what kind of ways the hospital fears of children can be alleviated.

The children's fears and related ways of coping with them were clarified on the basis of literature and researches. Information about child cardiac patients' hospital fears were surveyed with an enquiry. The answers were transfigured into verbal form. They were analyzed according to the questions, each question individually. The results confirmed issues about children's hospital fears, that were also found out from the retrieved information.

The results implied that there isn't much difference in cerebration and psychosocial development between a child and a child cardiac patient, and also the hospital fears experienced do not differ much. The fears were divided in fears related to the procedure, to the hospital environment and to the children themselves. The children need cognitive, emotional and functional survival strategies in order to learn to control the fears related to the hospital.

The functionality of Teddy bear hospital as a way of alleviating fears should be estimated with a new enquiry in the future. In addition, it would be possible to conduct a new enquiry to child cardiac patients covering a bigger amount of respondents. Based on results, more information on ways of controlling child cardiac patients' hospital fears could be obtained.