Kehotunnekasvatuksen toteutuminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan, että lapsia tulee ohjata kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisen kehoa. Lapsi on luonnollisesti ylpeä kehostaan ja asennoituu siihen mutkattomasti. Ihmisten kehot ovat erilaisia ja monennäköisiä. Lapset ovat uteliaita ihmisten kehoista ja niiden erilaisuudesta. Lapsia on opetettava arvostamaan omaa tärkeää kehoaan sekä erilaisten ihmisten erilaisia kehoja. Tämän vuoksi kehotunnekasvatus on erittäin tärkeä osa-alue varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyössä selvitettiin varhaiskasvatuksen hoito- ja kasvatushenkilöstön käsityksiä kehotunnekasvatuksen toteutumisesta varhaiskasvatuksessa. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Kysely toteutettiin Maaningan ja Käärmelahden varhaiskasvatusyksiköissä ja se jaettiin varhaiskasvatusyksikköjen hoito- ja kasvatushenkilöstölle. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa varhaiskasvattajien käsityksistä kehotunnekasvatuksen toteuttamisessa varhaiskasvatuksessa. Saatua tietoa voidaan hyödyntää kehotunnekasvatuksen kehittämiseksi varhaiskasvatuksessa.

Kehotunnekasvatus koettiin varhaiskasvattajien keskuudessa tärkeänä aihealueena. Varhaiskasvattajien mielestä kehotunnekasvatus kuuluu olennaisesti varhaiskasvatuksen tehtäväksi ja sen tulisi tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Tästä huolimatta kehotunnekasvatuksen toteuttaminen koettiin yleisesti haastavaksi, koska kehotunnekasvatuksen sisältö on varhaiskasvattajien näkökulmasta haasteellista eikä henkilöstöllä ole tarpeeksi tietoa ja osaamista aihealueesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että varhaiskasvatuksessa kehotunnekasvatus toteutuu pääosin arkisissa perushoitotilanteissa, kehonosia nimeämällä ja opettelemalla, kirjoja katsomalla ja lukemalla, tunnetaitoja opettelemalla sekä sensitiivistä työotetta käyttämällä.