Safewards : Turvallisuutta edistävä toimintamalli psykiatrisessa hoitotyössä hoitotyön tekijöiden kokemana
Lämsä, Jaakko; Pakonen, Jussi (2019)
Lämsä, Jaakko
Pakonen, Jussi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052113750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052113750
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja oli Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) aikuispsykiatria, jonka osastot ottivat vähitellen käyttöön Safewards-toimintamallin mukaisia interventioita. Toimintamallin tarkoituksena on parantaa osastojen turvallisuutta ja vähentää hoidossa käytettäviä pakkotoimenpiteitä. Opinnäytetyössä selvitettiin hoitajien kokemuksia Safewards-toimintamallin käyttöönotosta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jota varten haastateltiin kuutta hoitajaa OYS:n kuudelta eri aikuispsykiatrian osastolta. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisältöanalyysin keinoin. Tuloksena tulkittiin neljä kokemusten pääluokkaa, jotka ovat seuraavat: käsitys Safewards-toiminnasta, interventioista ja tavoitteista; kokemus Safewards-mallin perehdytyksestä ja koulutuksesta; asenteet ja suhtautuminen Safe-wards-mallia ja interventioita kohtaan ja kokemus käytännön hoitotyön muutoksesta Safewards-mallin käyttöönoton myötä. Opinnäytetyön tietoperusta haettiin kansainvälisistä ja kansallisista näyttöön perustuvista lähteistä.
Tutkimus osoitti, että hoitohenkilökunnan kokemukset Safewards-mallin käyttöönotosta ovat pääasiassa positiivisia. Hoitajat kokivat mallin sisältämien toimintatapojen olleen jo monelta osin käytössä ja siten tuttuja. Interventioiden vahvuudeksi koettiin, että aikaisemmat toimintatavat käsitteellistyvät ja jäsentyvät täsmällisempään muotoon mallin käyttöönoton myötä. Tällä voi katsoa olevan merkitystä hoitohenkilökunnan aikaisempaa yhtenäisemmälle tulkinnalle siitä, miten osastoilla tulee toimia. Haasteena hoitajat kokivat Safewards-mallin käyttöönottokoulutuksen ja perehdytyksen niukkuuden sekä taipumuksen unohtaa interventiot ajan myötä. Tulevaisuudessa on syytä kiinnittää huomiota näiden seikkojen kehittämiseen. Päätelmänä voidaan sanoa, että Safewards-malli edustaa nykyaikaista hoitokulttuuria tutkituilla psykiatrisilla osastoilla, ja hoitajat vaikuttavat olevan motivoituneita siirtymään kohti uudempaa hoitokulttuuria. The purpose of this thesis is to introduce, a qualitative, exploratory study about the implementation of the interventions compliant with the Safewards-model in the departments of adult psychiatry at the Oulu university hospital. These interventions aim to increase safety and decrease coercive measures in psychiatric care. Our research aims to answer the question of how nurses experience the implementation of the Safewards-interventions in these aforementioned departments. The research data consist of six focused interviews of nurses from six different departments of adult psychiatry. Content analysis was used to analyse the data.
The results of our analysis suggest that the experiences of the interviewed nurses can be grouped into four categories: perception of the Safewards-compliant activities, interventions and goals; experiences on induction to and training on the Safewards-model; attitudes towards the Safewards-compliant interventions; and experiences on changes in care work after the implementation of Safewards. The study showed that the studied nurses’ experiences about the implementation of the Safewards-model were mainly positive. The nurses felt that many of the practices were already used implicitly in their departments. However, the nurses also felt that the strength of the new interventions was that the previously implicit practices were now conceptualized and made explicit. This can contribute to a more coherent understanding of how good care should be conducted in the departments than previously held. A challenge experienced by the staff in the implementation of the interventions was the lack of sufficient induction to and training on the Safewards-model and its practices. Additionally, the nurses tended to forget the interventions in the long run. In the future, the development of the induction and training systems requires further attention. To conclude, the Safewards-model represents modern care culture to nursing personnel in psychiatric care, and the personnel seem to be motivated to accept and adopt this new culture.
Tutkimus osoitti, että hoitohenkilökunnan kokemukset Safewards-mallin käyttöönotosta ovat pääasiassa positiivisia. Hoitajat kokivat mallin sisältämien toimintatapojen olleen jo monelta osin käytössä ja siten tuttuja. Interventioiden vahvuudeksi koettiin, että aikaisemmat toimintatavat käsitteellistyvät ja jäsentyvät täsmällisempään muotoon mallin käyttöönoton myötä. Tällä voi katsoa olevan merkitystä hoitohenkilökunnan aikaisempaa yhtenäisemmälle tulkinnalle siitä, miten osastoilla tulee toimia. Haasteena hoitajat kokivat Safewards-mallin käyttöönottokoulutuksen ja perehdytyksen niukkuuden sekä taipumuksen unohtaa interventiot ajan myötä. Tulevaisuudessa on syytä kiinnittää huomiota näiden seikkojen kehittämiseen. Päätelmänä voidaan sanoa, että Safewards-malli edustaa nykyaikaista hoitokulttuuria tutkituilla psykiatrisilla osastoilla, ja hoitajat vaikuttavat olevan motivoituneita siirtymään kohti uudempaa hoitokulttuuria.
The results of our analysis suggest that the experiences of the interviewed nurses can be grouped into four categories: perception of the Safewards-compliant activities, interventions and goals; experiences on induction to and training on the Safewards-model; attitudes towards the Safewards-compliant interventions; and experiences on changes in care work after the implementation of Safewards. The study showed that the studied nurses’ experiences about the implementation of the Safewards-model were mainly positive. The nurses felt that many of the practices were already used implicitly in their departments. However, the nurses also felt that the strength of the new interventions was that the previously implicit practices were now conceptualized and made explicit. This can contribute to a more coherent understanding of how good care should be conducted in the departments than previously held. A challenge experienced by the staff in the implementation of the interventions was the lack of sufficient induction to and training on the Safewards-model and its practices. Additionally, the nurses tended to forget the interventions in the long run. In the future, the development of the induction and training systems requires further attention. To conclude, the Safewards-model represents modern care culture to nursing personnel in psychiatric care, and the personnel seem to be motivated to accept and adopt this new culture.