ICP-OES-menetelmän verifiointi veden kovuuden määrittämiseksi

Abstract

Opinnäytetyö tehtiin Tampereen Vesi Oy:n Ruskon talousvesilaboratoriossa. Tampereen vesi toimittaa talousvettä Tampereelle ja sen lähikuntiin sekä puhdistaa jätevesiä. Tampereen Vedellä on neljä pintavesilaitosta ja viisi pohjavedenottamoa, joilla talousveden puhdistus tapahtuu. Kaikkien näiden laitosten vettä tutkitaan puhdasvesilaboratoriossa verkostonäytteiden ja muiden näytteiden ohella.

Opinnäytetyön tavoitteena oli siirtää veden kovuuden määritys uudelle ICP-OES-laitteelle, joka on hankittu laboratorioon viime vuoden lopussa nopeuttamaan analytiikkaa. Veden kovuus on kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien summa, joten opinnäytetyössä keskityttiin kalsiumin ja magnesiumin ICP-OES-tuloksiin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli verifioida uusi ICP-OES-menetelmä laitteelle, jotta menetelmä saataisiin käyttöön. Verifioinnissa määritettiin menetelmän toteamis- ja määritysraja, lineaarisuus, toistettavuus sekä oikeellisuus. Oikeellisuus pyrittiin todistamaan vertailemalla vanhaa EDTA-titrausmenetelmää uuteen menetelmään.

Opinnäytetyössä onnistuttiin verifioimaan toteamis- ja määritysraja, lineaarisuus sekä toistettavuus laboratorion käyttötarkoituksen vaatimissa rajoissa. Oikeellisuuden eli kahden menetelmän vertailun tuloksissa oli osittain suurempia eroja. Laboratorion käyttötarkoitukseen uusi menetelmä kuitenkin soveltuu kaikkien verifioitavien parametrien osalta, ja menetelmä voidaan ottaa käyttöön.

The thesis was made for the laboratory of Tampereen Vesi Oy. The aim of this thesis was to transfer the water hardness analysis to a new ICP-OES instrument, which was purchased at the end of last year to speed up analysis. Water hardness is the sum of calcium and magnesium contents, so the thesis focuses on ICP-OES results for calcium and magnesium.

The purpose of this thesis was to verify the new ICP-OES method on the instrument to make the method operational. The verification determined the method’s limit of performance and quantification, linearity, reproducibility, and accuracy. The aim was to prove the accuracy by comparing the old EDTA titration method with the new method.

The thesis was successful in verifying the detection and quantification limits, linearity and reproducibility within the limits required by the laboratory’s intended use. There were some differences in the results of the comparison of the two methods, but the new method is suitable for the laboratory’s purpose for all the parameters to be verified and can be implemented.