10 etydiä Hammond-uruille : funk-musiikin opetusmateriaali Chester Thompsonin tyyliin

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee Hammond-urkujen soittoa funk-musiikissa. Se koostuu raporttiosasta ja erillisestä 10 etydin kirjasta. Raporttiosassa kuvaan ja perustelen kirjan suunnittelussa tekemiäni valintoja ja annan ohjeita kirjaa käyttävälle opettajalle. Oppikirja on ainutlaatuinen siinä suhteessa, ettei suomen kielellä ole julkaistu vastaavaa etydikirjaa, joka keskittyisi ainoastaan Hammond-urkujen soittamiseen. Kirjan päätavoite on, että oppilas hallitsee funk-urkujen soittoon kuuluvat pääpiirteet ja osaa tehdä oppimansa perusteella omia musiikillisia valintojaan, jotka tukevat musiikkityylilajia.

Aineistona olen käyttänyt ensisijaisesti Tower Of Power -yhtyeen levytyksiä 1970-luvulta, jolloin yhtyeessä soitti urkuri Chester Thompson. Hänen omantakeisen soittotyylinsä toisintaminen on oivallinen väylä funk-urkujen soiton maailmaan. Äänitteiden lisäksi olen käyttänyt apuna internetistä löytämääni videomateriaalia. Tekemieni transkriptioiden pohjalta olen suunnitellut 10 etydiä, joiden avulla funk-urkujen soitolle ominainen tyyli voidaan saavuttaa. Etydien suunnittelussa olen hyödyntänyt omia tietojani, joita olen kerryttänyt opettajan ja muusikon työssäni. Materiaali on suhteellisen haastavaa, joten kirja on suunnattu lähinnä oppilaille, joilla jo on koskettimien soittamisen perustaidot hallussa, ja haluavat nyt laajentaa tietämystään urkujen soiton maailmaan.

Etydit jaetaan kahteen päätyyppiin. Ensimmäisissä etydeissä 1–5 harjoitellaan säestämistä, kun taas etydeissä 6-9 harjoitellaan soolon soittamista. Lisäksi olen kehittänyt etydin 10, jossa harjoitellaan Chester Thompsonin täysin uniikkia liukutankowahwah-soittotekniikkaa, joka on kuultavissa monilla hänen levytyksillään. Transkriptioita tehdessäni huomasin, että Chester Thompsonille omintakeinen soittotyyli perustuu ensisijaisesti vasemman ja oikean käden vuorotteluun rytmisesti sekä kromaattisten kolmisointujen liikutteluun. Soolon soitossa Chester Thompson käyttää usein bluesfraaseja ja pentatonisia asteikoita. Bassolinjojen soitto perustuu paljolti perinteiseen jazz-musiikista tuttuun walking bass -soittotyyliin.