Itsemääräämisoikeuden tukeminen ja sen vaikutus kehitysvammaisen henkilön elämänlaatuun: työntekijöiden näkemyksiä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työntekijöiden näkemysten mukaisesti itsemääräämisoikeuden toteutumista ja sen vaikutuksia kehitysvammaisen henkilön elämään Kymenlaakson hyvinvointialueen asumispalveluissa. Tavoitteena on kehittää kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumista asumisyksiköissä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina. Haastattelut toteutettiin etäyhteydellä Teams-sovelluksella. Haastatteluja järjestettiin kaksi ja kerrallaan haastateltiin 2–3 ohjaajaa. Haastatteluihin osallistui kaikkiaan viisi henkilöä. Itsemääräämisoikeus parantaa kehitysvammaisen henkilön elämänlaatua ja vähentää haastavaa käyttäytymistä. Rajoitustoimenpiteisiin itsemääräämisoikeus vaikuttaa sekä lisäävästi että vähentävästi. Itsemääräämisoikeutta estäviä asioita ovat muun muassa asenteet, kommunikaatiokeinojen puute, tilat sekä piilorajoittaminen. Itsemääräämisoikeutta edistäviä asioita ovat muun muassa henkilökunnan koulutus, asukkaan oikeuksista tiedottaminen ja asiallinen kohtaaminen. Kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutuminen on henkilö- ja paikkasidonnaista. Toteutumisen edellytys on henkilökunnan tietoisuuden lisääminen itsemääräämisoikeuden merkityksestä, tämä edellyttää henkilökunnan järjestelmällistä kouluttamista. Puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien koulutus on tarpeen itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi. Itsemääräämisoikeuden jalkautus on Kymenlaakson hyvinvointialueella jäänyt kesken. Yksiköihin kaivataan työryhmän ulkopuolista itsemääräämisoikeusasiantuntijaa, joka voisi jalkautua yksiköihin tarpeen vaatiessa ja johon saisi yhteyden matalalla kynnyksellä. Sosiaalialalle tarvitaan näyttöön perustuvia toimintamalleja, koska tutkimuksentekohetkellä toiminta perustui usein ohjaajien intuitioon eikä tutkittuihin faktoihin.

The purpose of this study is to describe from the employees´ perspective, the realization of self-determination and its effects on the life of a person with intellectual disabilities in housing services in the Wellbeing services county of Kymenlaakso. The aim is to develop the realization of the self-determination of persons with intellectual disabilities in housing units. The data for the thesis was collected through semi-structured group interviews. The interviews were conducted remotely using the Teams application. Two interviews were arranged and two to three supervisors were interviewed at a time. A total of five people participated in the interviews. The right to self-determination improves the quality of life of a person with intellectual disabilities and reduces challenging behaviour. Self-determination has both an additive and a reducing effect on restrictive measures. Issues that hinder the right to self-determination include attitudes, lack of communication methods, facilities, and hidden boundaries. Issues that promote the right to self-determination include staff training, informing residents about their rights and genuine encounters. The realization of the self-determination of persons with intellectual disabilities is person- and place-specific. A prerequisite for implementation is to increase staff awareness of the importance of self-determination, which requires a systematic training of staff. Training in augmentative and alternative communication methods is necessary to achieve self-determination. The implementation of the right to self-determination is significantly lagging in the Wellbeing services county of Kymenlaakso. Units need an external self-determination expert and who could visit the units if needed and could be contacted with a low threshold. Evidence-based practices are needed in the social services sector, because at the time of the research, the activities were often based on the intuition of the instructors, rather than on the facts studied.