Työaikasuunnittelun vaikutus työhyvinvointiin ja -tehokkuuteen

Abstract

Työaikasuunnittelun mallintaminen on murrosvaiheessa. Aikaisemmin itsestään selvänä pidetty konttorityöskentely on muuttunut laajemmin etätyöskentely tai hybridityöskentelyn malliin. Tämä vaikuttaa henkilöstön työhyvinvointiin, työtehokkuuteen sekä työmotivaatioon. Työhyvinvointi on maassamme sekä globaalisti tärkeä asia, ja viime vuosina on havaittu normaalia enemmän työuupumusta sekä poissaoloja mielenterveysongelmien osalta. Teknologia mahdollistaa nykyaikana erilaiset työaikasuunnittelun mallit sekä työmarkkinoiden kansainvälistämisen, jonka vuoksi on tärkeää yhteiskunnallisesti edistää työhyvinvointia sekä työaikasuunnittelun mallintamista tukemaan työ- ja vapaa-ajan balanssia.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä avattiin työaikasuunnittelun mallit sekä työhyvinvoinnin periaatteet ja uuden murrosvaiheen tuomia näkökulmia organisaatioiden ja työntekijöiden vaikutukseen työhyvinvointia pohtiessa. Tämän lisäksi sivutaan kustannustehokkuutta ja työntekijän sitoutumista. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusta, eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tämän lisäksi hyödynnettiin havainnollistamista ja tapaustutkimuksen perusteita. Tiedonkeruumenetelmänä hyödynnettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltava kohderyhmä rajattiin selkein reunaehdoin toimistotyöntekijöihin, joilla on teoriassa täyspäiväinen etätyömahdollisuus. Haastattelulla selvitettiin eri organisaatioiden malleja sekä työaikasuunnittelun mallinnuksien vaikutusta työhyvinvointiin sekä työmotivaatioon. Opinnäytetyön tavoite oli selvittää merkittävimmät yhteydet työhyvinvoinnin ja työaikasuunnittelun välillä.

Henkilöstöä huomioiva työaikasuunnittelu voi parhaassa tapauksessa kehittää organisaation kustannustehokkuutta sekä työmarkkinoiden imagoa huomattavasti. Opinnäytetyön tulokset paljastivat, että työhyvinvointi ja oikeaoppinen työaikasuunnittelu on organisaation sekä työntekijän vastuulla. Hyvin organisoitu työaikasuunnittelun malli luo työntekijälle vahvemman sitoutumishalun sekä työn- ja vapaa-ajan balanssin. Jatkotutkimusta varten on huomattu, että olisi syytä tutkia kuinka merkittäviä yhteyksiä työaikasuunnittelun ja työhyvinvoinnin välillä voitaisiin kehittää varsinkin organisaatiolähtöisesti.