Monokloramiinin turvallinen käyttö mikrobien torjunassa
Seurujärvi, Maria (2024)
Seurujärvi, Maria
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621674
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli BIM Finland. Opinnäyteyön tavoitteena oli selvittää, mitä vaaratilanteita tai vaarallisia kaasuja monokloramiinin valmistuksessa voi syntyä. Kokeellisessa osuudessa tarkoituksena oli tutkia, soveltuvatko nykyiset käytössä olevat henkilökaasumittarit monokloramiinin valmistuksessa syntyvien kaasujen mittaamiseen. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin myös monokloramiinin mittausmenetelmien toimivuutta, kun monokloramiinipitoisuutta mitataan prosessinäytteistä. Nykyistä kokonais- ja vapaaklooria mittaavaa laitetta verrattiin uuteen suoraa monokloramiinia mittaavaan laitteeseen. Samalla tutkittiin lämpötilan ja näytteen koostumuksen vaikutusta mittauksiin sekä redox-potentiaalin toimivuutta monokloramiinin mittarina.
Monokloramiinin valmistuksessa käytetään ammoniumsulfaattia ja natriumhypokloriittia. Näiden kemikaalien hallitsematon sekoittuminen voi johtaa vaarallisten kloori- ja kloramiinikaasujen sekä trikloramiinin syntymiseen. Trikloramiini hajoaa kylläisenä vesiliuoksena räjähtäen. Monokloramiinin valmistamiseen liittyvät riskit oli tunnistettu BIMillä hyvin, jo ennen opinnäytetyön tekemistä. Suurin vaara liittyy kemikaalien tankkaamiseen, jossa on riski aineiden sekoittumiseen.
Kaasumittarit reagoivat laboratoriotestissä syntyviin kaasuihin hyvin. Kloorikaasu- ja klooridioksidimittarit reagoivat syntyviin kaasuihin lähes yhtä herkästi. Nämä mittarit ovat herkkiä tunnistamaan toistensa kaasut ristiherkkyyksiensä vuoksi. Monokloramiinin pitoisuuden määrittäminen prosessinäytteistä uudella suoran monokloramiinin mittausmenetelmällä ei sovellu käyttöön, koska huomattava osuus näytteistä osuu sen havaitsemisrajojen ulkopuolelle. Nykyinen mittari on testatuista paras, mutta se ei anna kovin hyvää toistettavuutta mittaukselle. Lämpötilalla ei huomattu olevan vaikutusta mittausten tuloksiin, mutta suodatus antaa mittauksista todennäköisesti oikeamman tuloksen. Redox-potentiaalin avulla saadaan desinfiointitehosta suuntaa antava tulos, mutta sitä ei voida käyttää tarkkana monokloramiinipitoisuuden mittarina. Osa opinnäytetyön tuloksista on salaisia, minkä vuoksi niitä ei sisällytetty julkiseen raporttiin.
Monokloramiinin valmistuksessa käytetään ammoniumsulfaattia ja natriumhypokloriittia. Näiden kemikaalien hallitsematon sekoittuminen voi johtaa vaarallisten kloori- ja kloramiinikaasujen sekä trikloramiinin syntymiseen. Trikloramiini hajoaa kylläisenä vesiliuoksena räjähtäen. Monokloramiinin valmistamiseen liittyvät riskit oli tunnistettu BIMillä hyvin, jo ennen opinnäytetyön tekemistä. Suurin vaara liittyy kemikaalien tankkaamiseen, jossa on riski aineiden sekoittumiseen.
Kaasumittarit reagoivat laboratoriotestissä syntyviin kaasuihin hyvin. Kloorikaasu- ja klooridioksidimittarit reagoivat syntyviin kaasuihin lähes yhtä herkästi. Nämä mittarit ovat herkkiä tunnistamaan toistensa kaasut ristiherkkyyksiensä vuoksi. Monokloramiinin pitoisuuden määrittäminen prosessinäytteistä uudella suoran monokloramiinin mittausmenetelmällä ei sovellu käyttöön, koska huomattava osuus näytteistä osuu sen havaitsemisrajojen ulkopuolelle. Nykyinen mittari on testatuista paras, mutta se ei anna kovin hyvää toistettavuutta mittaukselle. Lämpötilalla ei huomattu olevan vaikutusta mittausten tuloksiin, mutta suodatus antaa mittauksista todennäköisesti oikeamman tuloksen. Redox-potentiaalin avulla saadaan desinfiointitehosta suuntaa antava tulos, mutta sitä ei voida käyttää tarkkana monokloramiinipitoisuuden mittarina. Osa opinnäytetyön tuloksista on salaisia, minkä vuoksi niitä ei sisällytetty julkiseen raporttiin.