Rikosprosessin viiveet oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella rikosprosessin aikana ilmeneviä viiveitä asianosaisten oikeusturvan kannalta. Opinnäyteyössä käytiin läpi rikosprosessin vaiheita keskittyen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin joutuisuusvaatimuksen toteutumiseen ja tuotiin esille syitä, jotka aiheuttavat viiveitä. Työssä tutkittiin, kuinka rikosprosessin kestoa voitaisiin lyhentää vaarantamatta asianosaisten oikeusturvaa. Työssä perehdyttiin hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti sisältää vaatimuksen käsittelyn joutuisuudesta. Käsittely ilman viiveitä on säännelty sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla ja kuuluisi olla jokaisen oikeus. Kuitenkin rikosprosessit saattavat venyä todella pitkiksi ja rikosasioiden käsittelyiden viipyminen on vakava ongelma Suomessa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miksi tätä vahvasti säänneltyä jokaisen oikeutta ei pystytä aina toteuttamaan.

Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia eli oikeusdogmatiikka. Aiheeseen syvennyttiin voimassa olevan lain, lain esitöiden, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Tämän opinnäytetyön keskeisimpänä tarkastelun kohteena on Suomen perustuslain (731/1999) 21 § ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6 artikla, joissa säädetään oikeudenkäynnin joutuisuudesta ja oikeusturvasta.